Vani

Yleistä

Nimi: Yazina's Vanilla Pie
Rotu: Bordercollie
Syntymäaika: 20.5.2006
Sukupuoli: Narttu
Väri: Mustavalkoinen
Isä: Oodnadatta True Deal "Tino"
Emä: Yazina's Mercedes "Sinna"
Vani KoiraNetissä, agi.fi -ranking

Terveys

Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Selkä: kuvattu terveeksi (epävirallinen)
Silmät: ei perinnöllisiä silmäsairauksia (12/2010, 01/2009)

Epäilys SLO-autoimmuunisairaudesta, kynnet menivät huonoon kuntoon toukokuussa 2012, ei ole todettu koepalalla.

Harrastukset / muut

RALLY-TOKO: RTK1
TOKO: TK1, TK2, oikeus kisata VOI
AGILITY: maksi3-luokka ("sairaseläkkeellä")
NÄYTTELYT: 2 x VA-SERT, 1 x VA-CACIB

Saavutukset

Kymenläänin kennelpiirin piirinmestaruuskisoissa maksien joukkuekulta vuonna 2011

Luonnetesti

18.10.2008 Hankasalmi, tuomareina Pekka Orava & Pasi Halme

• Toimintakyky +1 Kohtuullinen
• Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
• Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
• Taistelutahto +3 Suuri
• Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
• Tempperamentti +3 Vilkas
• Kovuus +1 Hieman pehmeä
• Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
• Laukausvarma
+184 hyväksytty

Vanin luonnetestin kulusta enemmän tarinaa täällä. Sieltä löytyy myös linkki luonnetestivideoon.

***

Vani, niin raivostuttavan rakas, ei ole ollut mikään helppo tapaus ensimmäiseksi bodercollieksi. Siitä löytyy niin paljon temperamenttia ja terävyyttä, joten mikään asia ei jää huomaamatta. Taistelutahtoa, keppihulluutta ja taitoa "kiihtyä nollasta sataan sekunnin sadasosassa" Vanilla olisi vaikka muille jaettavaksi. Vani tuli elämääni heinäkuussa 2006, eikä mikään ole enää ollut entisensä. Paljon olen sen kanssa tehnyt virheitä, mutta onneksi virheistä voi oppia ja nykyisin osaan ennakoida tilanteita, joissa Vani saattaisi lähteä "käsistä", ja yhteiselomme on sen vuoksi paljon rauhallisempaa. Tosin, autojen jahtaamisesta ei olla päästy eroon, eikä Vani suoranaisesti vieläkään rakasta vieraita koiria. Vani on "kovan kuorensa" alla innokas ja valpas "tänttärä", jonka kaikkia piirteitä (niitä raivostuttaviakin) olen oppinut rakastamaan.

Vanin ykköslaji oli toukokuuhun 2012 saakka agility. Siirryimme huhtikuussa 2012 pitkän työn tuloksena 3-luokkaan. Teimme paljon töitä lähdössä pysymisen ja kontaktien kanssa, sillä Vani oli todella kiihkeä ja sen vuoksi varasteli lähdöissä sekä roiski kontakteja. Pikkuhiljaa saimme kuitenkin yhteistyön sujumaan, ja omat taidot karttuivat nopean maksikoiran ohjaajana. Ehdimme saada 3-luokasta kaksi hienoa 0-tulosta, mutta sitten kaikki muuttuikin ihan erilaiseksi kuin mitä olimme suunnitelleet. Vanilla lohkesi ensin yksi kynsi ja sitten pikkuhiljaa kaikki kynnet haurastuivat yksitellen sekä kuoriutuivat kynnen ytimen ympäriltä. Vanilla on siis epäilys SLO-nimisestä autoimmuunisairaudesta, johon oireet viittaavat. Myös SLO:n erikoistuneen lääkärin mielipide on, että Vanilla on kyseinen sairaus. Koska kynnet ovat hauraat, en uskaltanut tehdä enää agilityä Vanin kanssa. Kerran kokeilin, ja seurauksena oli jälleen kynnen lohkeaminen. Sairauden vuoksi Vani jäi varhaisella "sairaseläkkeelle" agilitystä. Tokossa Vanilla ovat TK1- ja TK2-koularit. Tokosta Vani oli pitkään tauolla, koska se paineistui paljon avoimen luokan kokeissa - vaadin siltä liikaa liian nuorena. Nyt olen rakentanut Vanille uusiksi motivaatiota ja intoa tokon suhteen, ja työ tuntuisi tuottavan tulosta. Nähtäväksi kuitenkin jää, uskaltaudummeko joskus kokeisiin saakka, paljon on vielä tehtävää. Suunnitelmissa on myös tutustua rallytokoon. Tärkeintä on pitää Vanin mieli virkeänä :)

***

Vani  toukokuussa 2012 © Meiju Vellinki