7.7.2014

Viikonloppu Leppävirralla, kisat Varkaudessa ja Sintin fyssari

Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Leppävirralla, sillä lauantaina olivat vuorossa Varkauden kisat. Marika tuli myös perjantaina porukoille yöksi, maksien ensimmäisen radan tutustuminen alkoi nimittäin jo klo 8 lauantaina niin olisi ollut todella aikainen herätys tiedossa muutoin :) Näimme Marikan kanssa Leppävirran S-marketin pihassa ja turvasimme parhaan mahdollisen valmistautumisen kisoihin = juustonaksut, karkit ja limpparit (ja yhdet sidukat) :D Porukoiden luona käytiin lenkillä ja Waara sai leikittää myös veljen Nekkua ja Sirua. Rantasaunalla kylvettiin ja naposteltiin sen jälkeen herkkuja :) Nam, röyh ja kauhee ähky! :D

Aamulla ylös ennen kuutta ja tyttöjen kanssa pihassa käppäilyä + aamuruoat. Kisapaikalla Varkaudessa oltiin n. klo 7.20 ja heitettiin lämmittelylenkki heti siihen perään. Tuomarina toimi makseilla ja medien kahdella ekalla radalla Marja Lahikainen. Tiina toi Ipin kisaamaan myös, ja Ipin kanssa olikin luvassa kolme rataa ja Caron kanssa vain hyppäri. Ensimmäinen agirata oli ehkä radoista vaikein, siinä oli pari ohjauksellista kohtaa, jotka mietityttivät. Alku sujuikin hyvin ja pääsimme esteelle 10 tosi hyvällä rytmillä, mutta sitten Ipi vetäisi hypyn sivusuunnassa ohi ja kävi moikkaamassa ratahenkilöä. Loppurata meni tuon vuoksi enemmän ja vähemmän säätämiseksi. Mutta hieno oli alku eikä Ipi haahuillut yhtään (eli katsellut yleisöä tms.), loppusuoralta jäivät esteet "hieman" suorittamatta, mutten enää kehdannut jäädä hinkkaamaan esteitä. Toisella radalla tuli virhe heti alussa, eli Ipi tuli 2. hypyn ohi, 3. hypyn ennakoivan valssin meni pitkäksi ja vauhti pysähtyi kokonaan, mikä vaikutti myös seuraavilla esteillä. 5. hypyllä pidin liikaa hallussa (ja olin myös epävarma itse), puomin tuli hissutellen, mutta sen jälkeen alkoi vauhtikin löytyä. Loppurata olikin sitten jo hyvä :) Hyppyradalla päästiin hyvään vauhtiin heti alussa ja sen sujuikin kepeille asti tosi hyvin, kepeillä hävitin koiran selän taakse ja ihmekiepsautuksella Ipi aloitti kepit :D Sen jälkeen hyvää rytmitystä, mutta renkaan jälkeisen hypyn tuli ohi ja sitten ihan lopussa sujahti putken väärään päähän, kun olin liian kaukana ohjaamassa. Tästä hyppäristä jäi todella hyvä fiilis, sillä nyt olimme ensimmäistä kertaa kisaradalla tekemässä samaa rataa ja Ipi kulki vauhdikkaasti :)

Täältä löytyvät Ipin radat. Näiden videoiden perusteella teimme Marikan kanssa tällaisia huomioita:

- Ipi ei tee tai hae takaakiertohyppyjä, jos olen liian lähellä niitä. Pitäisi antaa n. metrin verran tilaa takaakierrossa.
- Takaakiertojen niistoissa peitän siivekkeen ja Ipi lähtee sen vuoksi kiertämään niitä, kun ei hahmota hyppyä.

Eli tilaa pitää pystyä antamaan Ipille noissa kohdissa. Oon niin tottunut menemään lähelle siivekkeitä, kun sekä Caro että Sintti sallivat tuon. Mutta niitä siivekkeitä ei saa kuitenkaan peittää!!! Lisäksi, hipsuttelen liian epävarmasti + varovaisesti kahdella ensimmäisellä radalla ja se näkyy Ipin vauhdissa. Nyt siis vain rohkeammin liikettä, kyllä se Ipi sieltä perässä tulee :D Tämä johtuu ehkä siitä, etten haluaisi jättää Ipia "liikaa" yksin kun silloin sitä rupeaa jännittämään ja sen vuoksi haahuilee. Tällaista tasapainoilua siis tämä on, kun etsimme sitä yhteistä säveltä kisaradoille. Pikkuhiljaa hyvä tulee :) Nauroimme kisapaikalla, että ensimmäisellä radalla alku oli hyvä, toisella loppu ja näemmä viimeisestä radasta tuli kokonaisuudessaan hyvä :D

Maksien loppupuolella alkoi sataa vettä ja juuri, kun olin hakemassa Caroa lenkille niin jyrähti ukkonen - onneksi vain kerran. Caro rupesi tärisemään ja vetäytyi auton takakontissa perimmäiseen nurkkaukseen. Ensimmäinen ajatus oli, että voi hitto! Sitten ajattelin, ettei ole mitään menetettävää kun yhdelle radalle olin vain Caron ilmoittanut. Kisoihin tuli keskeytys rankan sateen takia ja meninkin autoon soittamaan musiikkia, ettei ainakaan ukkonen kuuluisi enempää autoon - onneksi se jäi vain yhteen ukkosen jyrähdykseen ja Tiina soittikin, että medien rataantutustuminen alkaa kohta. Otin Caron autosta ja pikkaisen Caro pälyili taivaalle, lähti kuitenkin mukaan radan reunalle, missä leikitin sitä ja annoin Marikalle rataantutustumisen aikana. Caro rupesi haukkumaan minun perään ja unohti koko ukkosen - jesh! :D Meidän vuoro oli heti toisena, joten pääsimme nopeasti tositoimiin. Kenttä ehti mennä Meidän vuorolla kuuluttaja sekoili jotain ja hyppäsi yhden numeron eteenpäin, mutta menin silti radalle. Caro kulki koko radan nätisti, ajauduin pikkaisen liian pitkälle ensimmäisellä putkella ja meinasi tulle kiire putken jälkeiseen sokkariin, ehdin kuitenkin ja nätisti hyppy + keppien aloitus, loppurata olikin sellaista fiilistelyä - kettu kulki hyvin. Puhtaasti maaliin ja tulokseksi 0 (-4,17) ja sij. 2./21. Ihana mummeli, kun teki näin hienon radan vaikka ukkonen ehti säikyttää :) Tässä vielä Caron rata.



Lähdimme Tiinan ja Marikan + koirien kanssa jäähdyttelylenkille Caron radan jälkeen ja sitten odottelimme vielä kisapaikalla palkintojenjaon, joka oli mien ja medien ekan agiradan jälkeen. Suuri kiitos jälleen Tiinalle, kun toi Ipin kisapaikalle, kuvasi meidän radat ja tsemppasi radan reunalta ja muutenkin!!! Harmittaa, kun ei saatu tuloksia aikaiseksi mutta onneksi parempaan suuntaan ollaan menossa :D

Aurinko porotti ja kivasti olkapäät punoittivat, kun lähdimme Marikan kanssa kisapaikalta kohti Varkauden mäkkäriä - palkinnoissa ei ollut tällä kertaa herkkuja ohjaajille, joten päätimme tasata tilanteen :D Olipa ihana pitkästä aikaa nähdä Marikaa ja maailman parhaimpia kelpopoikia - enää reilu 1,5 viikkoa niin nähdään Lappeenrannassa uudestaan! Me mennään nimittäin RakuunaRockiin! :D

Ajelin mäkkäriltä suoraan porukoiden luo ja loppupäivä meni pihalla ollessa. Joskus kasin maissa olin varma, että kello on jo paljon mutta eihän se ollut. Väsytti ihan hirmuisesti :) Meninkin sitten ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina käytiin äidin ja koirien kanssa lenkillä, muuten vain touhuiltiin pihalla ja nautittiin auringosta. Uitin koiria pariinkiin otteeseen, ja Sinttikin osaa nykyisin mennä rauhassa rannan kautta uimaan. Tätä on pitänyt harjoitella, kun ei saa neiti hypätä laiturilta tai sählätä rantakivikossa. Kylläpä meitä harmitti, kun piti lähteä maalta takaisin kaupunkiin. Näin ihanaa se aurinko oli...




Kotimatkalla pysähdyimme Lievestuoreella vielä fyssari Maaritin luo. Sintti on ollut jäykän tuntuinen viime aikoina, köyristänyt lanneselkeää ja kaiken lisäksi vielä repi itseltään ison alueen karvoja pois jalasta (ei siitä kipeästä onneksi) tuossa reilu 1,5 viikkoa sitten. Luulen, että syynä oli se kun Vani pölläytti Sinttiä parisen viikkoa sitten ja samasta kohdasta jalkaa löysin kolme rupea. Minulla oli myös tunne, että Sintti olisi taas muuttunut etupainoisemmaksi (= kuormittaa sitä hauislihasta) ja Juha Kallio oli tästä huolissaan, kun soittelin hänelle viikko sitten. Hänen mukaansa hauslihaksen jännituppi ei saa tulehtua enää toistamiseen, koska se arpeuttaa lihaskudosta. Päätin siis heti puhelun jälkeen varata Sintille ajan ja onneksi pääsimme suht pikaisesti Maaritin luo. Maarit katsoi ensin kaikki venyttelyt, joita olemme tehneet päivittäin. Tämä on auttanut, sillä etupäässä ei ollut minkäänlaisia kireyksiä. Hyvä! Eniten kireyksiä oli lannerangan alueella ja siinä oikean jalan (mistä Sintti repi karvoja) lihaksisissa. Takajalkojen lihaksistossa ei ollut enää niin suurta puolieroa, eli kipeä vasen takajalka on ottamassa kiinni oikean puolen lihaksistoa. Ja tämä on myös hyvä asia! Toisaalta toivon, etteivät lihakset ole kadonneet sieltä oikeasta jalasta... Maarit laittaa meille vielä kunnon selonteon käynnistä, lisään sen sitten tänne blogiin. Se, mikä eniten säikäytti oli, että Sintin vasemman takajalan lonkka naksuu. Tätä ei ole aiemmin kuulunut, mutta voi olla että lonkkaa tukevat lihakset ovat kadonneet tässä kevyen liikunnan aikana. Saimme Maaritilta jumppaohjeita, joilla ruvetaan pikkuhiljaa vahvistamaan takajalkojen lihaksia ja hauislihasta. Sintti vastasi käsittelyyn tosi hyvin ja tuntui, että tänä aamuna liikkui selkä suorassa. Toivotaan, että kuntoutuminen sujuisi tästä eteenpäin hyvänä :) Maarit konsultoi Sintin käynnistä suoraan Kalliolle ja sitten katsotaan vielä jatkoa. Itse haluaisin käydä kontrollista Juhan luona ja tsekata sen, miltä se nuljuluun murtuma nyt näyttää ja onko siihen tullut muutoksia suuntaan tai toiseen. 

Tässä vielä tämä koko käyntikertomus:

Omistaja on tehnyt ahkerasti venytyksiä Sintin kanssa ja huolehtinut alku- ja loppulämmittelyistä. Lenkitykset ovat pidempiä, mutta tempoltaan edelleen rauhallisia, riekkumiset on pidetty kurissa. Sintti liikkuu pääsääntöisesti ravilla. Tokoa ovat harrastaneet ja avoimesta luokasta ovat tuoreeltaan saaneet TK2-koularin.

Havainnoiden Sintti pyöristää takaselkää aiempaa enemmän, takajalkojen asento ulkokiertoinen. Rintakehä on Sintillä puutteellinen, mikä kuormittaa etuosan ja erityisesti lapojen lihaksistoa.

Tutkittaessa vasen hauislihas venyy ihan hyvin, mutta ääriasennossa kiristää selvästi oikeaan puoleen verrattuna. Oikean takajalan takareisi/pakara lihasten venytys kiristää edelleen melko voimakkaasti. Molemmin puolin etureisissä lievä kireys. Vasemman takajalan takareisi/pakara venytys myös liikeradaltaan vajaa, sillä polven nuljuluiden murtuman vuoksi venytyksiä ei ole tehty. Syvissä vatsalihaksissa ja takaselän lihaksissa arkuutta. Rangassa arkuutta th-lannerangan ylimenoalueella sekä lannerangan loppuosassa rotatio ja ekstensio suuntiin. Oikean lonkan tutkimisessa ilmenee selkeä lonksuminen.

Takaosan hallinta heikko, lonkkatyönnössä vasemmalta työnnettäessä heikompi vaste. Takajalkojen lihaksisto palpoiden heikon tuntuista, lihaspuoliero kuitenkin aiempaan verrattuna tasoittunut. Vasemman takajalan lihaksisto vielä heikompaa.

Käsiteltiin lihaskireyksiä ja mobilisoitiin rangan jäykkiä nikamanvälejä. Katsottiin kotiharjoitukset ja käytiin ne läpi. Kotiharjoitusten avulla pyritään vahvistamaan vasemman jalan käyttöä sekä parantamaan Sintin takaosan hallintaa. Katsottiin vahvistava harjoitus myös etuosalle. Konsultoidaan ortopedia Sintin tilanteesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti