Kettu the AVA-H (varjoinen hyppyvalio) :) + Kukka FIN AVA :)

Eilen toteutui pitkäaikainen tavoite ja haave, eli Carosta tuli epävirallinen FIN AVA-H :) Caro teki täsmäiskun JATin kisoihin, eli ilmoitin sen hyppärille ja kettu teki ihan älyttömän hienon radan, tuloksena 0 (-7,56), 1. sija ja se kolmas SERT-H. Täytyy myöntää, että ilon kyyneleet tulivat väkisinkin silmäkulmaan ja hypin riemusta :) Sanattomaksi vetää nytkin, ei olla treenattu pitkään aikaan enkä oikein uskaltanut toivoa tällaista "paluuta" kisakentille. Mutta Caro ohjautui tosi hyvin, ja kaiken kaikkiaan rata oli tasapainoinen veto :) Tuomarina toimi Allan Mattsson. Kaikki nämä Caron hyppysertit (kuten myös agisertit olivat) tulivat voitoilla, ja kyllä olen erittäinen onnellinen, että Caro pystyy tekemään noinkin vauhdikkaita ratoja tuon ikäisenä :) Ja muutenkin tämä onnistuminen tuli nyt aivan oikeaan paikkaan, tarvitsin itse tätä :) Tässä vielä todistusaineistoa kuvin:

Caron radan ja palkintojen jaon jälkeen kävin jäähdyttelylenkillä, ja vein tytöt kotiin. Palasin takaisin hallille, kun olin luvannut Teijalle ohjata Sintin Kukka-äitiä ja Likka-siskoa. Lopulta päädyin ohjaamaan kaikki radat, eli ratoja kertyi yhteensä 7. Kukka teki hienon hyppärin, kolmosrima tuli alas, kun jäin liiaksi koiran eteen. Ensimmäinen agirata sujui todella hyvin, ainoastaan A:n päällä Kukka muisti "vilkaista", että missä Teija on :D Tästä huolimatta Kukalle 0-tulos, 3. sija ja sillä irtosi myös SERT-H, tuo oli Kukan kolmas serti, joten samalla Kukasta tuli FIN AVA. 

Voin sanoa, että olimme Teijan kanssa ihan pyörryksissä ja olen niin onnellinen Kukan valioitumisesta. Teija on tehnyt paljon töitä Kukan kanssa, joka ohjautuu todella hyvin ja on todella taitava koira. Kiitos Teija, että sain Kukan ohjattavaksi! :) Toisella agiradalla Kukka teki radan loppumetreille tosi hienoa rataa, mutta tuli toiseksi viimeisestä putkesta jotenkin hölmistyneenä ulos ja sitten tulikin hyppyjen kanssa vaikeuksia. En tiedä, kaatuiko Kukka putkessa ja sen takia oli vähän "outo", ei kuitenkaan tuntunut satuttaneen itseään. Meidän yhteistyö jatkuu tästä, ja seuraava tavoitekin on jo asetettu ;) Likan kanssa teimme todella hienoja pätkiä, se on niiiiiin nopea koira, että oksat pois. Likka vain tuntuu katsovan minua nyt todella tarkkaan, ja se on ihan ymmärrettävää, koska emme ole treenanneet kuin pari kertaa yhdessä . Tästä johtuen tuli jonkin verran kieltoja radalta, mutta oli kyllä ihan mahtava kisata Likan kanssa. Saan Likan jatkossa "laina"ohjattavaksi treeneihin, joten luvassa on yhteistyön hienosäätöä :)

Illalla oli kuin jyrän alle jäänyt, 9 tunnin kisapäivä ja 7 starttia vain 4 tunnin yöunilla oli aikamoinen saavutus :D En tiedä, pitäisikö jatkossakin käydä humppaamassa edellisenä yönä kun näin hienosti menee :D Tosin, väsymys oli kyllä niin kauhea että sen puolesta kaipaan vähän erilaista valmistautumista...

Tänään aamulla saimme lenkkikavereiksi Jaanan ja Neon - oli kiva nähdä teitä pitkästä aikaa! Ja suuri kiitos lahjuksista, ihana bordercollie-kuvainen koristetyynyliina löysi jo paikkansa :) Caro innostui Neosta todella paljon ja sai aikamoisen hepulinkin :D Lenkin jälkeen kiiruhdin Sintin kanssa Saviolle eläinfysioterapeutti Maarit Hankaniemen luokse. Maarit näytti minulle erilaisia venytyksiä ja sain kokeilla tehdä niitä itsekin, nyt jatkamme säännöllisten ja päivittäisten venytysten kanssa. Sintin oikean puolen hauislihas oli jo paljon parempi kuin kolmisen viikkoa sitten ortopedin luona, eli lepo ja lääkkeet ovat auttaneet selvästi. Vasemman puoleinen hauislihas oli vähän tiukempi. Lannerangassa oli kireyttä, mutta Sintti antoi todella hyvin käsitellä itseään ja tuntui rennolta Maaritin käsittelyssä. Kipeän takajalan jätimme ns. rauhaan, sillä nuljuluun on annettava luutua rauhassa. Juttelen viikon päästä ortopedin kanssa, ja sen jälkeen tiedän enemmän jatkosta. Hauislihasten puolesta voisimme jo kasvattaa hieman (ja maltillisesti) lenkkien pituutta. Ihan mahtavaa, kun lepojaksosta tuntuu olevan oikeasti apua ja Sintin kropan liikkuvuus paranee :)

"Never be afraid to start over, it's a new chance to rebuild what you want."

Tällaiseen ajatukseen törmäsin pari päivää Sintin diagnoosin jälkeen, ja se vei omat ajatukset oikeaan suuntaan. Olen edelleen todella pahoillani siitä, ettei murtumaa löydetty aiemmin mutta murehtimallahan se ei parane. Tämä on nyt meille uusi alku, ja teen kaikkeni Sintin kuntoutumiseen eteen. Pääasia, että saamme jalan sellaiseksi joka kestää arkielämää. Ja sehän tarkoittaa Sintille pitkiä metsälenkkejä vapaana juosten, Caron kanssa riekkumista jne. :)  Tämä kirjoitus herätti myös paljon ajatuksia, kannattaa käydä lukemassa: Tämän tarinan päätös.

Tässä on kuvia Sintin polvesta ja murtuman "kehittymisestä".

Tässä tilanne 21.10.2011, eli virallisissa lonkkakuvissa "sattumalta" näkyvä vamma. Oikean puoleisessa ympyrässä on murtunut nuljuluu, vasemmassa terve. Todella selvästi siis murtuma erottuu jo tässä. 

Ja tässä tilanne 28.1.2014, nuljuluu on selvästi murtunut matkan varrella uudelleen, ehkä useammankin kerran. Karua tosiaan... 

Nuljuluu sivuttain kuvattuna, nuo palaset ovat murtunutta nuljuluuta.

Minulla ensimmäinen viikko Sintin diagnoosin jälkeen meni aikamoisessa sumussa. Iltaisin itketti, tuntui todella pahalta enkä meinannut päästä sohvalta ylös, pikkuhiljaa olo on kuitenkin helpottanut. Olen käynyt uudelleen läpi myös Vanin agilityuran loppumiseen liittyviä tunteita, ne tulvahtivat uudelleen mieleen. Lenkit ovat pysyneet maksimissaan 15 minuutissa, joinain iltoina Caro ja Vani ovat päässeet minun kahdestaan lenkille - jompi kumpi on aina Sintin seurana. En halua Sintille enää työpäivän jälkeen yksinoloja, eli erityisjärjestelyillä mennään. Tällä viikolla olen tehnyt hiukan tokojuttuja kaikkien kanssa, Sintille metallikapulan pitoja, ohjatun suuntia namikipoilla (pelkästään katseen suuntaa, ei todellakaan mitään vauhtijuttuja) yms. aivojumppaa. 

Sunnuntaina 2.2. kävin Jattilassa katsomassa epiksiä ja sen jälkeen Tiina tuli kuvailemaan tyttöjä. Epiksiä katsellessa silmiä kirveli, mutta pystyin katsomaan kisoja ilman suurempia tunteenpurkauksia :) Tiina otti jälleen ihan mahtavia kuvia, ja sain paljon muuta ajateltavaa. Kiitos Tiina ihanista kuvista ja seurasta! Kaikki kuvat löytyvät täältä: http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia/Caro,+Vani,+Sintti/2014/2014-02-02/ Vani oli jotenkin hauska kuvauksissa, se ei ole koskaan aiemmin ollut noin innokas kuvissa, mutta nyt ihan poseerasi ja piti hauskaa :D Sintti puolestaan karkasi muutamaksi sekunniksi ja kävi tekemässä hirveän koikkaloikan ja tallentuihan sekin sitten kameralle, olemme olleet muuten tosi varovaisia eikä Sintti ole saanut hyppiä tai riehua. Mutta tuona hetkenä Sintti otti kaiken ilon irti :)