Me tehtiin se - Carolle eka VOI1-tulos!!!!

Otsikko kertoo kaiken :D Pitkään ollaan tahkottu VOI-luokkaa, itse asiassa nyt oli vuorossa 20. VOI-luokan koe. Ja nyt se tuli, ykköstulos! Ehdin jopa perua kertaalleen tämän koepaikan, kun ajattelin ettei Caro jaksa viikon sisällä kahta tokokoetta. Viime viikon maanantaina tuli kuitenkin kokeeseen peruutuspaikka ja päätin ottaa sen sitten vastaan päivän pähkäilyn jälkeen. Ja kannatti ottaa, kiitos Jenny! :) Ajattelin, että tuskinpa tuohon kokeeseen osallistumisesta mitään haittaakaan olisi (eikä näemmä ollut).

Mentiin Caron kanssa koepaikalle lauantaina (6.9.) noin klo 11 maissa, kävin ilmoittautumassa ja heitettiin tyttöjen kanssa pieni kävely. EVL-kehä päättyi ajoissa, ja loppupeleissä meinasin sitten myöhästyä paikkamakuusta, kun lähdin viime hetkillä hakemaan numerolappua autolta. Sain vähän noottia tuomariltakin... Paikkamakuussa ei ollut mitään ongelmia, joten siitä pisteitä 10. 

Meidän vuoro oli toisena niin kävin paikkamakuun jälkeen pikaisesti autolla, palkkasin Caron paikkamakuusta ja sitten hölkkäiltiin takaisin kentälle. Otin vähän seuraamista ja palkkasin siitä. Caro oli hyvällä fiiliksellä kehään mentäessä ja vire pysyi mainiona koko suorituksen ajan. Ensimmäisenä liikkeenä oli luoksetulo, jossa seisomiseen annoin käskyn vähän myöhään ja maahanmenossa Caro hiljensi vauhtia muttei kuitenkaan pysähtynyt, minulta livahti lisäkäskykin siihen muttei se auttanut, luoksetulosta pisteitä 6. Onneksi tuomari oli tässä kohtaa armollinen,  Tämän jälkeen ruutu, jonka Caro bongasi tosi hienosti, meni aika lähelle oikean puolen ruutunauhaan, mutta nyt hyvä maahanmeno. Videolta näkyy, että ennakoi hiukan ruudusta lähtöä, tästä huolimatta liikkeestä täysi 10. Liikkeestä istuminen sujui varmalla otteella, siitäkin 10. Kaukokäskyissä todella hienot istu-seiso-maahan-seiso -vaihdot, sitten veti väärällä tekniikalla seiso-istu -vaihdon, jossa liikkui jonkin verran. Mutta hienoimmat kaukot varmaan evö ja ansaitusti pisteitä 9. Seuraamisessa väljyyttä käännöksissä ja tiiviimpi saisi olla muutenkin, mutta pisteitä 9,5. Tunnarissa pakka sitten levähti kokonaan, en tiedä, mistä johtui mutta mielentila oli väärä ja Caro sinkosi liikkurin ja tuomarin luo. Lopulta sain sen menemään kapuloille, muttei haistellut kunnolla ja toi väärän, pisteitä siis 0. Tässä vaiheessa tuli sellainen voihan paska -fiilis, ei mitään mahdollisuuksia enää ykköseen. Tsempillä kuitenkin loppuun saakka, metallinouto oli tosi hieno, pikkaisen liikkui luovutuksessa, pisteitä 10. Hyppynouto aivan mainio, täyden 10 suoritus sekin. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9.

Juoksin kehän jälkeen nopeasti autolle palkkaamaan Caron, sillä oli tosi hyvä fiilis. Itseä harmitti vietävästi tuo tunnarin nollaus, mutta muuten koe oli oikein hieno. Kun mentiin takaisin kentällä, Tiina tuli sanomaan että se oli ykkönen. En meinannut uskoa ollenkaan, mutta ei se Tiina narrannut. Pisteitä kertyi 257 ja siis meidän ensimmäinen VOI1-tulos - jeeeeeeee!!!!! Piti käydä tirauttamassa parit helpotuksen kyyneleet kentän toisella laidalla :D Meidän ykköstulos oli ainoa voittajassa, joten sijoitus oli 1./4. Neljä vuotta me on nyt tahkottu voittajaa, 20. koetta ja vihdoinkin se ykköstulos tuli. Voin sanoa, että helpotus ja ilo oli suuri. Suurin kiitos kuuluu nyt Tiinalle, joka on potkinut meidät oikeasti treenaamaan ja jaksanut pähkäillä mun kanssa ongelmakohtia ja sitä miten ne ratkaistaan. Kiitos Tiina!!! Samoin kiitokset menevät myös Marikalle, meidän henkiselle "etätuelle" ;) sekä muille treenikavereille :) 

Täältä löytyy video kokeesta, kiitos Tiinalle ja Annalle kuvaamisesta!

Ja päivän ykköstahkoajat kokeen jälkeen. Vasemmalta oikealle Minttu (ALO1), Nemo (AVO1), Piika (AVO1), Caro (VOI1), Nala (EVL1) ja Nelli (EVL1). Caro näyttää oikein "innokkaalta" :D

Hyvää fiilistä!

Elokuukin tuli ja meni, yhtään päivitystä en näemmä ehtinyt tehdä. Otsikko kertoo kyllä kaiken, jotenkin on hirrrveen hyvä fiilis, vaikkei kaikki menekään ihan putkeen aina :D Käydään elokuu pikakatsauksella läpi...

---

Caro osallistui Muuramen tokokokeeseen 6.8. Yli 30 asteen helle ja lentelevät öttiäiset eivät olleet hyvä juttu, joten nollattiin kolme liikettä ja meinasi jopa pieni tokomasis iskeä. Masis kesti ehkä pari päivää ja sitten ilmoitin Caron jo heti seuraavaan kokeeseen, sinnikkyys palkitaan joskus - näin uskon :D 

Tokoa ollaan kyllä treenattu ahkerasti. Parhaimmillaan on tainnut olla ainakin neljä treeniä viikossa :) Onneksi on olemassa Tiina, joka potkii persiille ja "pakottaa" meidät treeneihin vaikka väsyttäisi, paleltaisi, päätä särkisi, vituttaisi (joo, sitäkin tapahtuu hetkittäin) jajaja. Ja oikeesti, se treenaaminen on auttanut. Caron tunnari on kehittynyt huimasti eteenpäin, luoksetulo on tosi hyvä ja ruudunkin bongaus paranee koko ajan. Ihmeellistä :D Seuraaminen vaatii seuraavaksi erityistä panostusta ja kaukoja pitää jumpata. Sintille olen aloitellut tässä viime päivinä tunnarin opettamista, eli metsässä olen piilottanut kepin risujen joukkoon. Hyvin tuntuu aukaisevan nenän, kepin pureskeluun pitää ehken puuttua :) Vanikin on höpötellyt jotain juttuja treeneissä, yritetään opettaa sille ruutua. Ei meinaa blondi tajuta, mutta ehkä joku pieni kehitys on siinäkin tapahtunut.

Caron kanssa käytiin myös viime viikonloppuna tokokokeessa, eli 30.8. oli vuorossa Laukaan koe, tuomarina toimi Marko Puranen. Ja voi, miten hienoa työtä me tehtiin! Yksi pieni työtapaturma vei ykköstuloksen, mutta se ei harmita yhtään :D VOI-luokan koiria oli 7 ja meidän vuoron viimeisenä. Paikkamakuussa oltiin jälkimmäisessä ryhmässä, Caron paikka reunimmaisena. Nyt malttoi hyvin istua perusasennossa eikä valunut maahan valmis-käskyn jälkeen. Makasi samassa asennossa, kun palasin piilolta ja hieno perusasento (Muuramen kokeessa lösähti maahan ennen käskyä eikä noussut sieltä ylös kuin lisäkäskyllä). Ansaitusti siis paikkamakuusta 10. Vein tämän jälkeen Caron autoon ja otin sieltä pois vasta, kun meitä edeltävä koira aloitti. Liikejärjestystä ei oltu sekoitettu ja koko setti tehtiin putkeen. 

(Pisteet tulevat nyt jostain "välimuistista", eli voi olla virheitä...) Seuraamisessa piti kontaktin nätisti, siirtymissä tahmailua ja väljyyttä paikassa, pisteitä 7. Liikkeestä istumisessä taisi olla vähän löysä seuraamisessa, siitä 9,5. Luoksetulosta täysi 10, ansaitusti! Ruudun bongasi tosi hienosti ja karkasi "käsistä", onneksi en ollut sanonut valmis-käskyä. Upposi hyvin ruutuun, mutta tarvitsi lisäkäskyn maahanmenoon, loppuosassa hiukan väljyyttä, pisteitä 8. Hyppynoudossa saalisti kapulaa, pisteitä joko 8 tai 8,5. Metallissa nosti kapulan hyvin, mutta pudotti matkalla. Toi ilman lisäkäskyä minulle, luovutuksessa liikku taaksepäin, pisteitä 7. Tunnari jännitti eniten, mutta meni nätisti kapuloille, liikautti hiukan väärää, mutta korjasi ja toi oman. Tuomari arpoi hetken aikaa, että oliko nostanut väärän, mutta antoi pisteitä 8. Hienoa! :) Kaukokäskyissä tarvitsisi yhden lisäkäskyn s-m vaihtoon, eteni aika paljon ja loppuperusasentoon lisäkäsky. Pisteitä 0. Voihan kääks! Tuomari harmitteli, ettei voinut antaa vitosta, ilman tuota loppuperusasennon lisäkäskyä olisimme sen saaneet. 

Pisteitä kertyi 238,5, VOI2, eli sillä vitosella olisi pisteitä tullut 258,5, ykköstuloksen verran. Mutta ei tosiaan voi harmitella, tuli niin paljon hienoja onnistumisia kokeeseen ja tämä todella loi toivoa siitä ykköstuloksesta :D Voitimme VOI-luokan tällä tuloksella, jee!!! :) Ja seuraava koekin on jo ihan nurkan takana odottamassa ;)

---

Sintin jalka tuntuu parantuvan hyvin. Mitään rankkaa lenkkeilyä ei ole tehty, metsäpoluilla rauhallista kävelyä ja ravia. Viimeisimmän Cartrophen-piikin pistin 10.8. ja huomenna saan pari piikkiä lisää, jotka pistetään kuukauden välein ikään kuin kuuriluontoisesti ja tukemaan kuntoutusta. Maarit käsitteli Sintin viime sunnuntaina 31.8.  Tässä pätkä käyntikertomuksesta:

Tutkittaessa molemmat hauis-lihakset venyvät hyvin täydellä liikeradalla. Lievää kireyttä etujalkojen eteen venytyksessä molemmin puolin. Oikean puolen takaselän lihaksisto kireää, samoin oikean takajalan etureisi kireä. Rangan jousto on vasemmalta rotatio suuntaan mobilisoitaessa jäykkä ja arka. Takaosa on aikaisempaa vahvempi huolimatta vähäisestä jumppaamisesta.

Nyt aktivoidumme jumppaamisessa ja venyttelyä tehdään myös edelleen päivittäin lihaskireyksien estämiseksi. Parempaan suuntaan ollaan menossa, nyt vain pitää saada jumppien avulla takaosaa vahvemmaksi.

---

Agilityäkin on treenattu, pääasiassa Ipin kanssa ja yhteistyö sujuu koko ajan paremmin. Yritän purkaa treenejä jatkossa tänne blogiin, mutta mitään en uskalla täysin luvata :) Caro kävi pitkän tauon jälkeen kiihdyttelemässä joukkueJATpailuissa 23.8. ja teki hienon 0-tuloksen. Mun koulutusryhmästä koottu joukkue voitti kilpailevien joukkueradan, ihan mahtavaa! On niin siistiä, että saan tämän porukan kouluttamista. Tässä Caron JATpailujen radasta video. 

Sunnuntaina 31.8. kävimme puolestaan Laukaan möllikisoissa. Ilmoitimme vain Ipin radalle, en kehdannut enää rasittaa Caroa edellispäivän tokokokeen vuoksi. Menin Ipin kanssa sekä mölliradan että kilpailevien radan. Radat olivat profiililtaan hyvin suoraviivaisia, mikä oli meille tosi hyvä juttu. Päästiin kunnolla vauhtiin ja treenaamaan kisatilannetta. Ja teimme Ipin kanssa parhaimmat tähänastisista parhaimmat radat, mahtavaa! Missään vaiheessa ei tullut sellaista fiilistä, että Ipi lähtisi haahuilemaan. Nyt se joutui tekemään oikeasti töitä, että pysyy mun perässä ja tekee kunnolla rataa :D Tämä lupaa hyvää, koska piirinmestaruuskisat järjestetään tuolla samalla kentällä 14.9. ja sinne ollaan menossa :) Tässä vielä video epiksistä.

Osallistuin myös JATin järjestämään fysiikkavalmennukseen perjantaina 29.8. Kouluttajana toimi Mikko Lilja, ja sieltä kyllä kertyi kivasti oppeja omaan käyttöön. Tosi mukavaa, että tällainen koulutus järjestettiin!

Kesäloma tuli ja meni

Hui, vilahtipa reilu 1,5 viikon kesäloma nopeasti ohitse. Sintti kävi tosiaan heti loman alkajaisiksi 23.7. Tampereella ortopedi Juha Kallion luona ja siitä kirjoittelinkin oman tekstin jo aiemmin. Lähdimme heti torstaina 24.7. aamupäivästä porukoiden luo Leppävirralle, missä vietimme viikon lomasta. Pyörähdin Kuopiossa yhden yön verran perjantaina ja lauantaina 26.7. hurautin jo porukoiden kanssa mökille pariksi yöksi. 

Mökillä oli aivan älyttömän ihanaa, otimme aurinkoa, saunoimme, söimme hyvin ja vain olla öllötimme, koko porukka. Tai noh, ihan pikkaisen tasoitimme mökin pihamaata ja heiluin hetken aikaa lapion varressa. Viime kesänä en ehtinyt käydä kertaakaan mökillä, joten nyt oli korkea aika viettää aikaa siellä. Caro ja Vani kunnostautuivat portaiden alustan kaivamisessa, sinne ilmeisesti sai kivan ja viileän kolon aikaiseksi. Vani karkasi aina, kun silmä vältti rannalle ja siellä odotteli että joku tulisi heittämään jotain haettavaa järvestä :) Caro nuohosi kaikki marjamättäät, kieriskeli niissä, tutki rappusten alusia ja istui kesäkeittiön vahtina. Sintti joutui valitettavasti olemaan hihnan päässä, mutta välillä kannoin sen aina 64 rappusta alas rannalle ja annoin viilennellä rantavedessä mahanalusta ja sitten taas kannoin 64 rappusta ylös. Sain siinä pohkeet kipeäksi :D Ihan tyytyväinen Sintti oli oloonsa, mutta harmittaa kun se ei saa riekkua muiden kanssa. Nukuin koirien kanssa aitassa ja siellä oli kivan viileää, yhtään ei ollut liian kuuma ja oven hyttysverkko esti öttiäisten pääsyn sisälle. Koirat kellahtivat sängyn alle aina illalla heti, eikä kenenkään tarvinnut unta odotella hetkeä kauempaa.

Kun lähdimme mökiltä, hain äidin siskon perheen marjatilalta 5 kg mansikoita matkaan ja laitoin ne porukoiden luona rasioihin. Porukoiden luona annoin kesäkalusteille "uuden elämän" ja käsittelin ne Valtti-puuöljyllä, jo keväällä olin ne hionut. Tiistaina 29.7. olikin sitten koko loman "huonoin" päivä sään puolesta, eli iski aikamoinen ukkosmyrsky. Olin rantasaunalla koirien kanssa, kun tuuli nosti tummia pilviä taivaalle ja rupesi jyrisemään yhtäkkiä. Carohan säikähti ukkosta ja kaivautui rantasaunan terassin alle, eikä millään tullut sieltä pois. Houkuttelin sitä nakeilla ja komensin kunnolla (jos ei hyvällä niin ei sitten pahallakaan :D ), mutta ei, mummo oli päättänyt ottaa ukkosen vastaan siellä terassin alla, mikä ei ollut ihan paras idea. Päätin sitten kokeilla vähän erikoisempaa tapaa, ajoin autolla rantasaunan luo niin, että Sintti ja Vani olivat kyydissä. Tämä sai Caron haukkumaan ja se unohti hetkeksi pelkonsa ja juoksi autolle, päästin sen suoraan Sintin seuraksi takakonttiin ja ajoin pihamaalle :D Ovelaa, vaikka itse sanonkin ;) Kettu loukussa! Aikamoinen myräkkä siitä sitten tulikin ja oikeastaan loppupäivä meni sisällä lepäillessä ja touhutessa niitä näitä.

Keskiviikkona oli jälleen aurinkoinen, joskin hiukan viileämpi päivä ja kävin porukoiden kanssa Ikeassa. Mukaan tarttui mm. likapyykkikori (=metallinen astia), pussilakanasetti,  suihkuriippukorin kylppäriin ja kaikkea muuta pientä. Tytöt olivat saaneet olla pihalla hihnassa, kun veli piti niitä "silmällä". Olivat kuulemma olleet kilti, mutta haukkuneet ohiajaville autoille eli käytännössä "koko ajan" :D Torstaiaamuna porukat lähtivät kohti Turkua ja minä siivosin ja pesin auton sekä sisältä että ulkoa. Innostuin myös keräämään kymmenen rasiallista punaisia viinimarjoja matkaan. Lämmintä oli taas, ja Sintti makoili seurana marjapuskien alla. Viiden maissa lähdimme ajelemaan kohti Jyväskylää ja olipa minulla väsyneet matkakaverit mukana, kotonakin vain heittäytyvät kyljelleen ja tuhisivat koko illan. Ihan mahtava loma oli, vaikken tehnytkään mitään sen kummallisempaa. Aurinkoa, uimista, saunomista, nurmikolla makoilua, kävelyä, uimista, saunomista ja kaikkea pientä puuhailua - niistä oli tämä loma tehty! Perjantaina siivoilin ja viikonloppu meni muutenkin ihan latautumiseen ja uusiin työrutistuksiin valmistautuessa. Pyörähdin lauantaina kaupungilla katsomassa ralli"huumaa" päiväseltään ja hakemassa Hannalta ruokaa koirille. Kokeilen, sopiiko niille Hussen lohi-riisi. Ainakin hyvin on tähän saakka maistunut :) 

Sintistä sen verran, että se sai loman aikana kaksi Cartrophen-pistosta (itse pistin molemmat!) ja jalka tuntuisi paremmalta, antaa nimittäin tehdä sille kevyttä venytystä ja muutenkaan ei tunnu tuo lannerangan alue enää niin kireältä. Toki on vielä tulehduskipulääkityskin päällä. Jumpat ovat olleet tosi lyhyitä ja tuntuu, että menee aika siihen että saan aseteltua sen kaikki jalat oikeaan asentoon... Pitkää pinnaa vaatii noiden jumppien tekeminen. Lyhyet lenkit on tehty hihnassa, koska mitään repivää Sintti ei saa tehdä. Hirveästi olisi taas virtaa ja vähän väliä Sintti nappaa hihnan suuhun ja haastaa leikkimään+repimään. Voi sitä ilmettä, kun en anna riekkua hihnan kanssa :/ Onneksi Sintin asenne on sellainen, ettei tuollaisia kauheasti muistella ja kohta voi kokeilla uudestaan saisiko nyt leikkiä hihnalla :) Kyllä me tämäkin vaiva selätetään ja laitetaan jalka kuntoon!

Sunnuntai-iltana kävin treenaamassa lyhyesti tokoa meidän lähikentällä. Carolla on nimittäin tokokoe keskiviikkona, huomenna siis, eikä olla treenattu edellisen kokeen jälkeen oikeastaan yhtään mitään. Tein luoksetulo - ruutu -yhdistelmän, ja teki molemmat oikein nätisti - jesh! Luoksetulossa jumitti lähtöä, kun kuuli "jotain" mutta stopit hyvät. Ruutu oli oikein mallikas, eikä ajatellut yhtään ruudun vieressä ollutta luoksetulon lähtöpaikkaa. Lisäksi tunnari kuudella kapulalla, jotka rivissä. Ohi käveli iso jätkäporukka samaan aikaan, muttei ottanut niistä häiriötä. Haisteli hiukan maata, sitten kapuloita nätisti ja toi oman. Jee!!! Ollaan tehty tämän lisäksi neljä tunnaria, joissa iso määrä kapuloita ja joka kerta on tuonut onnistuneesti omansa. Tuntuisi hyvältä tämä liike nyt! Kaukoja on hiottu myös hiukan, mutta muutoin mennään ihan kokemuksella :) Kunhan ei nyt olisi ihan hirmuhelle huomisessa kokeessa, Caro ei välttämättä kestä kuumuutta. Mutta katsellaan ja ollaan menemättä kokeeseen, jos tuntuu siltä :) Vani pääsi hömpsöttelemään ruutua, liikkeestä istumista ja noutoa. Sintti puolestaan teki istumista ja metallinoutokapulan pitoa, eli ei mitään sellaista, joissa olisi tarvinnut liikkua. 

Olisikohan tässä kiteytetysti viimeiset pari viikkoa? Pikkuhiljaa palaillaan normiarkeen, kouluttamisen, treenien ja lenkkien pariin. Onneksi on vielä kesää jäljellä! :) Tässä vielä muutama kuva mökkireissulta:

Sintti ja oikean takajalan lonkan nivelside- ja rustovamma

Sintin epäonni jatkuu, ja voin sanoa, että on hirveä harmistus päällänsä tuon koiran takia. Kävimme viime viikon keskiviikkona, 23.7., ortopedi Juha Kallion luona Tampereella kontrollissa. Tarkoituksena oli siis tsekata vasemman takajalan polven nuljuluun murtuman tilanne. Juha tutki Sintin, ja etupää on nyt hyvässä kunnossa. Vasen hauislihas kirraa pikkaisen, mutta on jo lähestulkoon normaali, oikea hauislihas venyy hyvin. Vasemmassa takajalassa ei ollut mitään ihmeellistä, eli Sintti ei arkonut sitä ja Juha sanoi jo siinä vaiheessa että nuljuluun murtuma on luultavasti luutunut hyvin. Oikea takajalka olikin sitten kipeämmän oloinen lonkan kohdalta ja päädyimme ottamaan lonkkakuvat + tarkistamaan samalla nuljuluun murtuman tilanne. Sintti siis rauhoitettiin. 

Röntgenkuva osoitti, että nuljuluun murtuma on parantunut ja luutunut oikein hyvin, siinä ei näkynyt tuoretta luukudosta tai turvotusta. Pitkä lepojakso on siis tuottanut tulosta eikä nuljuluu ole enää "ripsahdellut rikki" puoleen vuoteen. Tämä ilo muuttui nopeasti kuitenkin huoleksi, sillä loitonnettuna otettu röntgenkuva osoitti voimakkaan löysyyden oikean takajalan lonkassa ja se aiheuttaa reisiluun pään luksoitumisen pitkälle ulos lonkkamaljasta. Sintillä on siis oikeassa lonkkanivelessä nivelside- ja rustovamma, minkä vuoksi reisiluu pääsee luksoitumaan pois lonkkamaljasta. Kallion mukaan esimerkiksi kova törmäys tai voimakas liukastuminen voi aiheuttaa tuollaisen nivelside- ja rustovamman. Ainoa tapaus, joka tähän voisi sopia on muutaman viikon takainen yhteenotto Vanin kanssa. Vani siis kävi Sintin päälle sisällä ja en ehtinyt heti niiden väliin. Tuosta yhteenotosta reilun viikon jälkeen Sintti repi oikean lonkan päältä isolta alueelta karvoja pois. Ajattelin, että tuo johtui yhteenotosta tulleista ruvista. Meidän fyssari Maarit huomasi lonkan lonksumisen edelliskäynnillä ja muutenkin Sintin liikkeisiin tuli tuon yhteenoton jälkeen epämääräisyyttä, eli se kyllä saattaisi olla syynä tähän vammaan. 

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että Sintin liikkumista joudutaan taas kontrolloimaan ja tokon harrastaminen on jätettävä jälleen joksikin aikaa. Harmittaa ihan hirveästi Sintin puolesta, kun se ei pääse elämään kunnollista ja vauhdikasta koiranelämää. Toisaalta, saatiinhan me kuntoon yksi murtumakin joten eiköhän tässä nivelside- ja rustovammastakin selvitä. Vaiva on valitettavasti vain sellainen, joka ortopedin mukaan aika väistämättömästi johtaa nivelrikkoon. Sintti sai ensimmäisen Cartrophen -pistoksen samalla käynnillä ja kolme seuraavaa pistosta annan 5-7 päivän välein. Lisäksi saimme Meloxoral-tulehduskipulääkityksen 2 viikon ajaksi. Alla vielä koko hoitokertomus:

"Sintti toipui kevään mittaan hyvin, liikuntaa kontrolloitiin ja harrastuksia jatkettiin varoen. Muutama viikko sitten liikuntakyky heikkeni äkillisesti sen jälkeen, kun Sintti oli ottanut yhteen toisen koiran kanssa. Muutama päivä yhteenoton jälkeen Sintti oli nyppinyt karvaa oikeasta reidestä lonkkanivelen päältä. Liikkuminen on muuttunut kankeaksi, lantion alueen lihakset aristavat ja myös etujalkojen lihakset ovat alkaneet rasittua.

Ontumatutkimuksessa vasemman polven ulompi nuljuluu ei enää arista, eikä tällä alueella ole turvotusta. Kipu paikallistuu oikean reiden ja lantion lihasten ja oikean lonkan tunnusteluun.

Sintin lonkat ja vasen polvi röntgenkuvattiin rauhoituksessa. Vasemman polven vaurioitunut nuljuluu on parantunut ilmeisen hyvin, koska nuljuluun alueella ei ole tuoretta luukudosta tai turvotusta. Normaalissa lonkkakuvissa ei erotu poikkeavaa, mutta lonkkaniveliä tunnustellessa oikea lonkkanivel erottuu voimakkaasti löystyneenä ja nivel krepitoi rustovaurion seurauksena. Kevyt loitonnus aiheuttaa reisiluun pään luksoitumisen pitkälle ulos lonkkamaljasta. Nivel on huomattavasti löysempi vasempaan verrattuna, vaikka nivelten rakenne on symmetrinen röntgenkuvassa. Loitonnettuna otettu röntgenkuva tuo voimakkaan löysyyden esille.

Ontuman aiheuttaa nyt oikean lonkkanivelen nivelside- ja rustovamma. Nivelen löysyyden takia Sintti kontrolloi lonkan liikettä lantion lihaksilla (lonkan koukistajilla) ja pitää lonkkanivelen liikelaajuuden pienenä. Nivelen turvotus ja tulehdusreaktio pahentavat löysyyttä.

Hoitoon aloitetaan tulehduskipulääkitys ohjeen mukaan ja Cartrophen -nivelrikkolääkitys nivelen rustovaurion takia. Tärkeintä jatkohoidossa on liikunnan kontrollointi niin, että vaurioituneiden nivelsiteiden sallimaa löysyyttä ei provosoida liian rajulla liikunnalla eikä Sinttiä saa myöskään liikuttaa väsyneenä. Parasta toipumiselle on "punttisalityyppinen" hidas ja kontrolloitu lihastreeni heti akuutin kivun helpotettua. Tavoitteena on saada nivelen kipu ja tulehdusreaktio asettumaan ja lonkkanivel toimimaan normaalisti sen aikaa, kunnes nivelsiteet alkavat parantua ja nivelen toiminta kohenee sidekudostumisen myötä.

Jumppaa, venyttelyä ja liikuntaa kannattaa suunnitella eläinfysioterapeutin kanssa jo viikon - parin kuluttua.


Soita voinnista viimeistään kuukauden kuluttua, niin suunnitellaan jatkoa voinnin ja hoitovasteen perusteella."

Mukava (pidennetty) viikonloppu Lappeenrannassa

Viime viikko meni kuin hujauksessa. Ei ehditty treenata, mikä ei nyt ole paras asia sen suhteen että ilmoitin Caron 6.8. tokokokeeseen. Tällä viikolla on pakko yrittää tehdä tokoa, vaikka kuumaa säätä on luvattu :) Torstaina ajelimme tyttöjen kanssa töiden jälkeen Lappeenrantaan. Otin perjantain saldovapaaksi, ja Marikan kanssa oli hankittu liput RakuunaRockin perjantaipäivälle jo hyvissä ajoin :)

Perjantaina heräsimme jo suht ajoissa, ja olimme päättäneet, että väsytämme koirat kunnolla ennen festareita :D Lähdimme siis aamupäivästä kävellen satamaan ja matkalla pysähdyimme Myllysaaressa, mihin oli rakennettu ihan mahtava koirien uimaranta - WAU! Eli siis aidat ympärillä, hiekkaranta ja koirat saivat vapaasti uida + juoksennella. Caro sai hirmuisen hepulin, ja muutkin tykkäsivät oikein kovasti. Saisi Jyväskylä ottaa mallia, ellei jo jossain päin kaupunkia tuollaista koirien uimarantaa ole! Jatkoimme matkaa satamaan, missä Marika hörppäisi kahvit ja muutoin vain hengailimme aurinkoisessa säässä. Koirat kävivät kahlailemassa uudestaan veneenlaskupaikalla ja siitä jatkoimme matkaa keskustan läpi mäkkärille, missä koirat odottelivat puun alla varjossa meidän syömistä. Loppupeleissä aikaa kului kolmisen tuntia ja matkaa taisi kertyä yhdeksän kilometriä (ellen ihan väärin muista), ja koirat olivat tosi väsyneitä, kun päästiin takaisin Marikan luokse - ja otettiinpa itsekin ennen pienet päikkärit ennen Linnoitukseen lähtöä. Festareilla Cheek veti ihan älyttömän hienon keikan, myös Haloo Helsinki oli todella hyvä ja Kotiteollisuuttakin silmäiltiin. Sieltä matka jatkui vielä Ilonaan ja voin sanoa, että tuli tanssittua sekä festareilla ja jatkoilla niin että ihan pohkeissa tuntui aamulla :) Ja eräs Jare bongattiin useaan otteeseen jatkopaikassa!

Lauantaina kävelimme uudestaan satamaan koirien kanssa, mistä haimme Marikan auton. Matkalla pysähdyimme samaiselle Myllysaaren koirauimarannalla, ja taas oli kivaa koirilla :) Söimme satamassa jäätelöt nurtsilla, ja tosi moni lapsi halusi käydä rapsuttamassa koiria. Caroa annoin rapsuttaa, mutten noita mustavalkoisia kun eivät ole oikein tottuneet lapsiin ja ovat niin äkkinäisiä liikkeissään (varsinkin Vani). Parit päikkärit kuuluivat myös päivän ohjelmaan ja muutoinkin vietimme rentoa, rauhallista ja leppoisaa päivää :) Koiratkin olivat aikas väsyneitä ja tyytyväisen oloisia elämäänsä.

Eilen heitimme lyhyen aamulenkin ja sitten vähän pidemmän lenkin ennen meidän lähtöä kohti Jyväskylää. Kotimatkalla pikapysähdys Mikkelissä pikkuveljen luona, ja samalla nähtiin Nekkua ja Sirua (veljen koirat siis). Kotona olimme joskus kuuden maissa, ja pari tuntia meni sohvalla rötköttäessä, sitten iltalenkki, Sintin venytykset, Kosto telkkarista ja nukkumaan. Olipa mahtavan mukava viikonloppu jälleen - kiitokset Marikalle, Nemolle ja Waaralle, ootte huippuja!!! Töitä enää alle puolitoista päivää ja sitten alkaisi loma, jaksaajaksaa :)

Shit happens aina aika ajoin

Joo, eilen odotti kotona, olkkarin matolla ihana yllätys Vanilta - oli ihan sellainen ruskeaan olomuotoon kätkeytynyt yllätys ihan sitä ihteään. Että näin. Ilmeisesti Vanin maha meni sekaisin sunnuntaina syödystä naudanmahasta. Tai sitten Vani päätti vähän vauhdittaa minun siivoamisprojektia, jota olin siirtänyt jo useamman päivän ajan. Onneksi on vielä hyviä matonpesukelejä edessä ;D

Kauhea ukkosmyräkkä oli eilen iltapäivällä, ja mietin töissä ollesssa, miten Caro pärjää kotona. Caro suostui kyllä lähtemään pihalle, mutta sitten rouva Houdini päätti kiepsauttaa kaulapannasta irti ja lähti kaivamaan taas kuoppaa itselleen :/ Onneksi ehti käydä tarpeillaan, ja veinkin Caron sisälle ja kävin Sintin ja Vanin kanssa lyhyen lenkin. Illalla siivoamisen jälkeen heitettiin pidempi lenkki Laajavuoressa.

Ja mitähän vielä? Maarit konsultoi tosiaan ortopedi Juha Kalliota meidän viikon takaisesta käynnistä ja saatiin alla oleva vastaus (suora lainaus sähköpostista). Varasin Sintille saman tien kontrollikäynnin, ja käymme Tampereella jo viikon päästä, eli ke 23.7. Se on mun ensimmäinen lomapäivä ja saadaanpa nopeasti tsekattua Sintin polven tilanne ja selvitettyä, mistä johtuu/johtui Sintin oikean takajalan lonkan lonksuminen.

Tällaista tällä kertaa. Välillä tuntuu, että kaikki shitti kaatuu kerralla niskaan. Onneksi Vanin jalka tuntuisi olevan jo parempi. Ja tärkeintä on tietenkin, että saan pitää nuo koirat rinnallani - sekään ei ole mitenkään itsestäänselvää ja muutamat itkut on tullut viime aikoina itkettyä ystävien ja tuttujen koirien poismenon johdosta.

Mutta tässä siis Juha Kallion viesti: 

"Voivatko lihaskireydet olla vielä "vanhaa perua" pitkäaikaisesta kipeytymisestä ja epäsymmetriasta, eli helpottivatko lihasvaivat oikein täysin koskaan? Nyt en ole kuvien ääressä, mutta muistaakseni lonkkien rakenteessa ei ollut isompaa sanomista tai väljää ja takaselkäkin muistaakseni tsekattiin. Ongelmia lonkkaan voi kuitenkin tulla, jos lihasköyhyys etenee haitaksi saakka. Oikealla pitäisi toisaalta olla vahvemmat lihakset, jos vasemman puolen fabella vaivailisi - ristiriitaista siis. Jos köyristelee fabellan vaivan takia, lihaskipu voisi selittää oikean puolen oireeet, mutta ei lonksumista.

Fabella on iso ja muhkurainen, eikä varmaan vielä kokonaan asettunut, koska uudisluuta kertyy pitkään uusiutuneiden vammojen jälkeenkin. Se, kuinka paljon muhkura vaivaa, ei oikein ole arvioitavissa pelkällä röntgenillä, mutta luupatin muutokset (mahdollinen luutuminen tai sitten edelleen jatkuva kasvu) kertovat kyllä jotakin."

Ja sitten fyssari Maaritin pohdintaa:

 
Summasummarum oli, että kontrollikäynti voisi olla paikallaan. Jo ihan sen vuoksi, että nähdään missä mennään polven kanssa, koska ilmeisesti ottaa ihan hyvästi aikaa, ennen kuin se siellä asettuu. Tuo lonkan lonksuminen tuli ihan puun takaa ja olisi mun mielestä tsekattava ehdottomasti, oliko joku hetkellinen juttu vai mistä on kyse. Selän pyöreyden uskon johtuvan muista Sintin jutuista, en usko, että selässä varsinaisesti on mitään ongelmia.

Miten jumpat on onnistuneet Sintin kanssa? Täytyy muistaa, että takaosa on heikko ja siihen on jumppa vasta tuoreeltaan aloitettu ja se siitä pikkuhiljaa vahvistuu ja tulee varmasti helpottamaan Sintin oloa, kun saadaan tukevia lihaksia vahvemmiksi.

Ihanaakin ihanammat kuvat - kiitos Tiina! < 3

Viikonloppu sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. Pientä lenkkeilyä vain ja koirien uittamista. Vani rupesi ontumaan torstai-iltana ja annoin sille sitten perjantai-iltana Rimadyliä kun näytti siltä ettei ontuminen lopu itsestään. En tiedä, mikä vasemmassa takajalassa nyt on. Olen antanut Rimadyliä nyt joka päivä, ja katson asettuuko jalka alkuviikon aikana. Jos ei, niin pitää käyttää se eläinlääkärissä. Kunhan ei olisi nyt mitään vakavampaa...

Eilen sunnuntaina (13.7.) kävimme tyttöjen kanssa makoilemassa yhden venerannan nurtsilla, uitin tyttöjä pariin otteeseen ja kävinpä itsekin pulahtamassa ensimmäisen kerran järvessä ilman saunaa - ja oli tosi lämmintä vettä! Tytöt saivat nakerralla herkkuja, kun itse paistattelin päivää ja siemailin yhden sidukan - ihana aurinko ja kesä!

Lauantai-iltana ajelimme Tiinan luokse Liepeelle kuvattavaksi. Ja menihän siinä ihan jonkin aikaa, että saatiin tytöt kuvattua ja vielä muutamia kuvia (mm. koirien yhteiskuva) jäi ottamattakin - seuraavalla kerralla sitten :) Tässä on muutamia parhaimpia otoksia ja tähän mennessä käsitellyt kuvat löytyvät täältä - nämä ovat kyllä niin mahtavan ihania, kiitoskiitoskiitos Tiina, oot ihan paras!!! :) Oon ihan sanaton näiden kuvien äärellä, miten joku saakaan ikuistettua noiden syvimmän "olemuksen" aina niin hyvin, Tiina - oot ihan velho tässä asiassa! ;)

Agitreenit Caron ja Ipin kanssa, vesikävely jatkuu

Keskiviikkona (9.7.) käytin koirat taas uimassa töiden jälkeen. Sintille pääasiassa vesikävelyä, mutta annoin sen myös uida muutaman lenkin.Nyt kävely sujui jo hiukan paremmin. Caro heitti pari kierrosta ja Vani tosi monta, sitä ei meinaa millään saada järvestä pois :) Vähän aikaa siinä sitten kuivattelimme jalkoja ja tassuja nurmikolla ennen kuin kävelimme kotiin. Ihan huippua, kun aurinko paistaa ja on lämmintä!

Eilen lähdimme illan agitreeneihin, ensin lyhyt lenkki kotona ja sitten Tiinan & koirien kanssa lämppälenkki Killerillä. Koska meidän ryhmästä ei ollut ketään muita paikalla, treenasimme Tiinan ryhmässä jossa siinäkin olin vain yksi koirakko. Treenasin sekä Ipin että Caron kanssa. Alla treeni (todella hienolla piirustustaidolla kyhättynä) ;D

Otin ihan tarkoituksella mukaan noita takaakiertoja ja takaakierto + päällejuoksu-kohtia. Ipi teki medikorkeuksilla, kun pääpointtina oli tehdä nuo takaakierrot oikealla tavalla = lähettää Ipi hiukan kaueampaa niille ja antaa sillä tavoin tilaa. Ja treenihän meni vallan mainiosti!!! 3 hypyllä niistosokkari toimi, renkaalla luki ennakoivan valssin tosi hienosti ja A:lla nätti kontakti (palkkasin siellä ekan kerran), ehdin hyvin suoran putken jälkeiseen takaakiertoon (vaikka Ipi oli vauhdikkaalla päällä) - luotin siihen, että irtoaa muurin jälkeen tuonne putkeen. Puomin jälkeisen takaakiertohypyn (nro 13) hyppäsi huonosti ja sitten aloitti kepit väärin. Tässä 13 hypyllä annoin toisella kerralla tilaa takaakiertoon ja toimi paremmin, hyvä keppien aloitus. Irtosi nätisti 15 hypylle ja 17 hypyn ohjasin vasemman puoleisen siivekkeen takaakiertona ja sitten jollain twistin tapaisella :) Lopussa valssi 20 hypyn ja 21 putken väliin. Ihan mahtava fiilis tuli tästä! Otin vielä uudestaan tuo suoran putken jälkeisen 17 hypyn ja sain oman liikkeen paremmaksi = tässäkin hiukan kauempaa irrotus 17 hypyn takaakiertoon. Lopuksi kokeilin vielä sitä, saanko virheen aikaiseksi tuolla 11 hypyn takaakierrolla, jos menen tosi lähelle siivekettä mutta nyt Ipi suoritti sen tosi hyvin :) Mahtava Ipi! Jätettiin treeni tähän, kun intoa oli malikalla vielä jäljellä ja itsellä huippufiilis - hyvä me!

Caro the kettumummeli oli liekeissä, kun pääsi vähän treenailemaan tätä samaa pätkää. Lukitsi ajatukset heti halliin tullessa maassa olleeseen namikippoon ja ekassa lähdössä lähti etsimään sitä namikippoa eikä kuunnellut ohjausta kepeille :D Sitten hyvä keppien aloitus, mutta ohjaaja ei liikkunut kunnolla 3 hypyn takaakiertoon ja Caro sujahti sen väärään suuntaan ohjaajan "sylistä" - voi jösses! Tässä pieni puhallus ja alusta uusi yritys, jonka jälkeen todella hienoa menoa muurille asti. Siellä en ohjannut lainkaan putkelle ja Caro juoksi putken ohi - muista ohjata, älä oleta! Kontaktit pelittivät hienosti tänäänkin, ja palkkasin niistä myös. 17 hypyn ohjaus oli aluksi kökkö ja Caro sujahtikin selän takaa suoraan 17 hypyn jälkeen A:lle. Tässä sitten sama korjausliike kuin Ipillä, eli kauempaa irrotus 17 hypyn takaakiertoon ja kunnon twist-ohjaus, tuolla Caro tuli tosi nätisti hypyn jälkeiseen ohjaukseen + keinulle. 16 putken putkijarru olisi saanut olla parempi, annoin Carolle vähän liikaa "siimaa" siinä. Mutta huh, huh - olipa mummelilla vauhtia ja intoa riitti :)

Treenin jälkeen jäähdyttelylenkille Tiinan kanssa ja sitten hetkinen juoruilua ennen kotiin lähtöä. Ja ehdin just Arrow-sarjaa katsomaan :D

Vesikävelyä

Eilen (7.7) käytiin töiden jälkeen lenkillä ja samalla myös läheisellä veneenlaskupaikalla viilentymässä :) Uitin Caroa ja Vania. Sintti pääsi myös kokeilemaan vesikävelyä, joka on yksi tapa vahvistaa vasemman takajalan (kipeä) käyttöä. Tällaisen ohjeen saimme Maaritilta: 

Vesikävely: Mahdollisuuksien mukaan Sintti hyötyisi paljon vedessä kahlaamisesta. Veden syvyys polven yläpuolella, aloitetaan 3 x 1min kävelyllä niin, että välissä on aina tauko. Pyritään kävelemään tasaista ja rauhallista vauhtia.

Teimme eilen vain kaksi 1 minuutin mittaista kävelyä, koska aikaa meni Sintin "rauhoittamiseen" - vänkäsi siis sivusuunnassa järveen, kun olisi halunnut mennä uimaan. Toinen minuutin setti oli jo parempi ja malttoi kävellä rauhallisemmin/paremmin. Löysimme onneksi sellaisen paikan, jossa voi kävellä n. 10 m suoraan ja pohjana hiekka. 

Vani ui useamman pitkän lenkin ja Caro pari lenkkiä. Kotimatkalla Sintti huolehti, ettei ihana vesilelu katoa mihinkään... :)

Kävimme huilimassa kotona hetken aikaa ja illalla vielä heitimme reilun puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen venyttelin Sintin. Sintti tuntui ihan erilaiselta kuin lauantaina venytellessä, eli kyllä Maaritin käsittely auttoi selkeästi. 

Viikonloppu Leppävirralla, kisat Varkaudessa ja Sintin fyssari

Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Leppävirralla, sillä lauantaina olivat vuorossa Varkauden kisat. Marika tuli myös perjantaina porukoille yöksi, maksien ensimmäisen radan tutustuminen alkoi nimittäin jo klo 8 lauantaina niin olisi ollut todella aikainen herätys tiedossa muutoin :) Näimme Marikan kanssa Leppävirran S-marketin pihassa ja turvasimme parhaan mahdollisen valmistautumisen kisoihin = juustonaksut, karkit ja limpparit (ja yhdet sidukat) :D Porukoiden luona käytiin lenkillä ja Waara sai leikittää myös veljen Nekkua ja Sirua. Rantasaunalla kylvettiin ja naposteltiin sen jälkeen herkkuja :) Nam, röyh ja kauhee ähky! :D

Aamulla ylös ennen kuutta ja tyttöjen kanssa pihassa käppäilyä + aamuruoat. Kisapaikalla Varkaudessa oltiin n. klo 7.20 ja heitettiin lämmittelylenkki heti siihen perään. Tuomarina toimi makseilla ja medien kahdella ekalla radalla Marja Lahikainen. Tiina toi Ipin kisaamaan myös, ja Ipin kanssa olikin luvassa kolme rataa ja Caron kanssa vain hyppäri. Ensimmäinen agirata oli ehkä radoista vaikein, siinä oli pari ohjauksellista kohtaa, jotka mietityttivät. Alku sujuikin hyvin ja pääsimme esteelle 10 tosi hyvällä rytmillä, mutta sitten Ipi vetäisi hypyn sivusuunnassa ohi ja kävi moikkaamassa ratahenkilöä. Loppurata meni tuon vuoksi enemmän ja vähemmän säätämiseksi. Mutta hieno oli alku eikä Ipi haahuillut yhtään (eli katsellut yleisöä tms.), loppusuoralta jäivät esteet "hieman" suorittamatta, mutten enää kehdannut jäädä hinkkaamaan esteitä. Toisella radalla tuli virhe heti alussa, eli Ipi tuli 2. hypyn ohi, 3. hypyn ennakoivan valssin meni pitkäksi ja vauhti pysähtyi kokonaan, mikä vaikutti myös seuraavilla esteillä. 5. hypyllä pidin liikaa hallussa (ja olin myös epävarma itse), puomin tuli hissutellen, mutta sen jälkeen alkoi vauhtikin löytyä. Loppurata olikin sitten jo hyvä :) Hyppyradalla päästiin hyvään vauhtiin heti alussa ja sen sujuikin kepeille asti tosi hyvin, kepeillä hävitin koiran selän taakse ja ihmekiepsautuksella Ipi aloitti kepit :D Sen jälkeen hyvää rytmitystä, mutta renkaan jälkeisen hypyn tuli ohi ja sitten ihan lopussa sujahti putken väärään päähän, kun olin liian kaukana ohjaamassa. Tästä hyppäristä jäi todella hyvä fiilis, sillä nyt olimme ensimmäistä kertaa kisaradalla tekemässä samaa rataa ja Ipi kulki vauhdikkaasti :)

Täältä löytyvät Ipin radat. Näiden videoiden perusteella teimme Marikan kanssa tällaisia huomioita:

- Ipi ei tee tai hae takaakiertohyppyjä, jos olen liian lähellä niitä. Pitäisi antaa n. metrin verran tilaa takaakierrossa.
- Takaakiertojen niistoissa peitän siivekkeen ja Ipi lähtee sen vuoksi kiertämään niitä, kun ei hahmota hyppyä.

Eli tilaa pitää pystyä antamaan Ipille noissa kohdissa. Oon niin tottunut menemään lähelle siivekkeitä, kun sekä Caro että Sintti sallivat tuon. Mutta niitä siivekkeitä ei saa kuitenkaan peittää!!! Lisäksi, hipsuttelen liian epävarmasti + varovaisesti kahdella ensimmäisellä radalla ja se näkyy Ipin vauhdissa. Nyt siis vain rohkeammin liikettä, kyllä se Ipi sieltä perässä tulee :D Tämä johtuu ehkä siitä, etten haluaisi jättää Ipia "liikaa" yksin kun silloin sitä rupeaa jännittämään ja sen vuoksi haahuilee. Tällaista tasapainoilua siis tämä on, kun etsimme sitä yhteistä säveltä kisaradoille. Pikkuhiljaa hyvä tulee :) Nauroimme kisapaikalla, että ensimmäisellä radalla alku oli hyvä, toisella loppu ja näemmä viimeisestä radasta tuli kokonaisuudessaan hyvä :D

Maksien loppupuolella alkoi sataa vettä ja juuri, kun olin hakemassa Caroa lenkille niin jyrähti ukkonen - onneksi vain kerran. Caro rupesi tärisemään ja vetäytyi auton takakontissa perimmäiseen nurkkaukseen. Ensimmäinen ajatus oli, että voi hitto! Sitten ajattelin, ettei ole mitään menetettävää kun yhdelle radalle olin vain Caron ilmoittanut. Kisoihin tuli keskeytys rankan sateen takia ja meninkin autoon soittamaan musiikkia, ettei ainakaan ukkonen kuuluisi enempää autoon - onneksi se jäi vain yhteen ukkosen jyrähdykseen ja Tiina soittikin, että medien rataantutustuminen alkaa kohta. Otin Caron autosta ja pikkaisen Caro pälyili taivaalle, lähti kuitenkin mukaan radan reunalle, missä leikitin sitä ja annoin Marikalle rataantutustumisen aikana. Caro rupesi haukkumaan minun perään ja unohti koko ukkosen - jesh! :D Meidän vuoro oli heti toisena, joten pääsimme nopeasti tositoimiin. Kenttä ehti mennä Meidän vuorolla kuuluttaja sekoili jotain ja hyppäsi yhden numeron eteenpäin, mutta menin silti radalle. Caro kulki koko radan nätisti, ajauduin pikkaisen liian pitkälle ensimmäisellä putkella ja meinasi tulle kiire putken jälkeiseen sokkariin, ehdin kuitenkin ja nätisti hyppy + keppien aloitus, loppurata olikin sellaista fiilistelyä - kettu kulki hyvin. Puhtaasti maaliin ja tulokseksi 0 (-4,17) ja sij. 2./21. Ihana mummeli, kun teki näin hienon radan vaikka ukkonen ehti säikyttää :) Tässä vielä Caron rata.

Lähdimme Tiinan ja Marikan + koirien kanssa jäähdyttelylenkille Caron radan jälkeen ja sitten odottelimme vielä kisapaikalla palkintojenjaon, joka oli mien ja medien ekan agiradan jälkeen. Suuri kiitos jälleen Tiinalle, kun toi Ipin kisapaikalle, kuvasi meidän radat ja tsemppasi radan reunalta ja muutenkin!!! Harmittaa, kun ei saatu tuloksia aikaiseksi mutta onneksi parempaan suuntaan ollaan menossa :D

Aurinko porotti ja kivasti olkapäät punoittivat, kun lähdimme Marikan kanssa kisapaikalta kohti Varkauden mäkkäriä - palkinnoissa ei ollut tällä kertaa herkkuja ohjaajille, joten päätimme tasata tilanteen :D Olipa ihana pitkästä aikaa nähdä Marikaa ja maailman parhaimpia kelpopoikia - enää reilu 1,5 viikkoa niin nähdään Lappeenrannassa uudestaan! Me mennään nimittäin RakuunaRockiin! :D

Ajelin mäkkäriltä suoraan porukoiden luo ja loppupäivä meni pihalla ollessa. Joskus kasin maissa olin varma, että kello on jo paljon mutta eihän se ollut. Väsytti ihan hirmuisesti :) Meninkin sitten ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina käytiin äidin ja koirien kanssa lenkillä, muuten vain touhuiltiin pihalla ja nautittiin auringosta. Uitin koiria pariinkiin otteeseen, ja Sinttikin osaa nykyisin mennä rauhassa rannan kautta uimaan. Tätä on pitänyt harjoitella, kun ei saa neiti hypätä laiturilta tai sählätä rantakivikossa. Kylläpä meitä harmitti, kun piti lähteä maalta takaisin kaupunkiin. Näin ihanaa se aurinko oli...

Kotimatkalla pysähdyimme Lievestuoreella vielä fyssari Maaritin luo. Sintti on ollut jäykän tuntuinen viime aikoina, köyristänyt lanneselkeää ja kaiken lisäksi vielä repi itseltään ison alueen karvoja pois jalasta (ei siitä kipeästä onneksi) tuossa reilu 1,5 viikkoa sitten. Luulen, että syynä oli se kun Vani pölläytti Sinttiä parisen viikkoa sitten ja samasta kohdasta jalkaa löysin kolme rupea. Minulla oli myös tunne, että Sintti olisi taas muuttunut etupainoisemmaksi (= kuormittaa sitä hauislihasta) ja Juha Kallio oli tästä huolissaan, kun soittelin hänelle viikko sitten. Hänen mukaansa hauslihaksen jännituppi ei saa tulehtua enää toistamiseen, koska se arpeuttaa lihaskudosta. Päätin siis heti puhelun jälkeen varata Sintille ajan ja onneksi pääsimme suht pikaisesti Maaritin luo. Maarit katsoi ensin kaikki venyttelyt, joita olemme tehneet päivittäin. Tämä on auttanut, sillä etupäässä ei ollut minkäänlaisia kireyksiä. Hyvä! Eniten kireyksiä oli lannerangan alueella ja siinä oikean jalan (mistä Sintti repi karvoja) lihaksisissa. Takajalkojen lihaksistossa ei ollut enää niin suurta puolieroa, eli kipeä vasen takajalka on ottamassa kiinni oikean puolen lihaksistoa. Ja tämä on myös hyvä asia! Toisaalta toivon, etteivät lihakset ole kadonneet sieltä oikeasta jalasta... Maarit laittaa meille vielä kunnon selonteon käynnistä, lisään sen sitten tänne blogiin. Se, mikä eniten säikäytti oli, että Sintin vasemman takajalan lonkka naksuu. Tätä ei ole aiemmin kuulunut, mutta voi olla että lonkkaa tukevat lihakset ovat kadonneet tässä kevyen liikunnan aikana. Saimme Maaritilta jumppaohjeita, joilla ruvetaan pikkuhiljaa vahvistamaan takajalkojen lihaksia ja hauislihasta. Sintti vastasi käsittelyyn tosi hyvin ja tuntui, että tänä aamuna liikkui selkä suorassa. Toivotaan, että kuntoutuminen sujuisi tästä eteenpäin hyvänä :) Maarit konsultoi Sintin käynnistä suoraan Kalliolle ja sitten katsotaan vielä jatkoa. Itse haluaisin käydä kontrollista Juhan luona ja tsekata sen, miltä se nuljuluun murtuma nyt näyttää ja onko siihen tullut muutoksia suuntaan tai toiseen. 

Tässä vielä tämä koko käyntikertomus:

Omistaja on tehnyt ahkerasti venytyksiä Sintin kanssa ja huolehtinut alku- ja loppulämmittelyistä. Lenkitykset ovat pidempiä, mutta tempoltaan edelleen rauhallisia, riekkumiset on pidetty kurissa. Sintti liikkuu pääsääntöisesti ravilla. Tokoa ovat harrastaneet ja avoimesta luokasta ovat tuoreeltaan saaneet TK2-koularin.

Havainnoiden Sintti pyöristää takaselkää aiempaa enemmän, takajalkojen asento ulkokiertoinen. Rintakehä on Sintillä puutteellinen, mikä kuormittaa etuosan ja erityisesti lapojen lihaksistoa.

Tutkittaessa vasen hauislihas venyy ihan hyvin, mutta ääriasennossa kiristää selvästi oikeaan puoleen verrattuna. Oikean takajalan takareisi/pakara lihasten venytys kiristää edelleen melko voimakkaasti. Molemmin puolin etureisissä lievä kireys. Vasemman takajalan takareisi/pakara venytys myös liikeradaltaan vajaa, sillä polven nuljuluiden murtuman vuoksi venytyksiä ei ole tehty. Syvissä vatsalihaksissa ja takaselän lihaksissa arkuutta. Rangassa arkuutta th-lannerangan ylimenoalueella sekä lannerangan loppuosassa rotatio ja ekstensio suuntiin. Oikean lonkan tutkimisessa ilmenee selkeä lonksuminen.

Takaosan hallinta heikko, lonkkatyönnössä vasemmalta työnnettäessä heikompi vaste. Takajalkojen lihaksisto palpoiden heikon tuntuista, lihaspuoliero kuitenkin aiempaan verrattuna tasoittunut. Vasemman takajalan lihaksisto vielä heikompaa.

Käsiteltiin lihaskireyksiä ja mobilisoitiin rangan jäykkiä nikamanvälejä. Katsottiin kotiharjoitukset ja käytiin ne läpi. Kotiharjoitusten avulla pyritään vahvistamaan vasemman jalan käyttöä sekä parantamaan Sintin takaosan hallintaa. Katsottiin vahvistava harjoitus myös etuosalle. Konsultoidaan ortopedia Sintin tilanteesta.

Ipin kanssa agia

Olen kouluttanut talvesta saakka kisaavien 1-3-luokkalaisten ryhmää JATissa. Ryhmä on täynnä potentiaalisia koirakoita, joita on ollut ilo kouluttaa (ja jatkoa taitaa seurata syksyllä samalla porukalla) :) Herkuteltiin eilen treenin yhteydessä juustonaksuja, karkkia ja limpparia Caron synttäreiden kunniaksi. Olin raapustanut radaksi sellaisen aika ärsyttävän hyppyrataväännön ( :D ) enkä tiedä, aavistiko porukka tämän kun ehdottelivat että tehtäisiin suoraviivaista rataa pitkästä aikaa :) Meidän kentällä oli sellainen ratakin valmiina, joten pienien viilauksien jälkeen teimme sitten vauhtirataa. Rata oli: muuri-rengas-kepit-u-putki-hyppy-pituus-hyppy-u-putki-hyppy-A-u-putki-keinu-vino hyppy-hyppy takaakiertona-puomi ja sitten kaksi u-putkea kunkin valitsemalla tyylillä. 

Kouluttamisen jälkeen vetäisin saman radan Ipin kanssa, emme ole päässeet nyt treenaamaan pariin viikkoon ja kisat ovat viikonloppuna. Nostatin Ipiä ruokapalkalla, seuruutin lähtöön ja sitten menoks. Keppien jälkeen otti ritolat ruokakupille, kun en ottanut kunnolla haltuun ja kontakteilla ei meinannut pysyä - oli suorastaan tuli pyllyn alla :) Muutoin oikein hienoa menoa! Ipi eteni tosi vauhdikkaasti, joten tuo ruoalla nostattaminen varmasti auttaa myös kisatilanteessa. Nyt selkeästi "ongelmana" oli se, että halusi karata ruokakipolle jonka olin jättänyt tarkoituksella näkösälle. Uusintayrityksellä meinasi lähteä käsistä keppien jälkeen, mutta otin tiukemmin haltuun ja päästiin siitä kohdasta korjausliikkeellä ohi. Treenin loppuun teimme vielä pari takaakiertoa putki-hyppy -yhdistelmällä ja niistosokkarin. Hyvältä tuntui :) Mä niin toivon, että saadaan onnistunut rata Varkaudessa aikaiseksi - katselin eilen noita meidän kisavideoita eikä ne ole todellakaan samanlaisia kuin meidän treeniradat joissa on oikeasti paljon hyvää :)

Sintille TK2, Caro 10-wee ja kaikkea muuta :)

Huhhahhei, miten pitkäksi tämä päivitystauko onkaan venynyt - ihan luvattoman pitkäksi! Yritänpä siis koota tähän tärkeimpiä asioita viimeisten (melkein) VIIDEN kuukauden ajalta :D Hengissä ollaan ja hyvin ollaankin, mutta en ole saanut aikaiseksi päivittää blogia. Hyvin sekava tämä päivitys on, yrittäkää kestää! ;)

Caro täyttää tänään pyöreitä vuosia, eli viettää 10-vuotissynttäreitään. Onnea rakkaalle ketulle ja kiitos kaikesta < 3 Paljon on kyllä ehtinyt tapahtua kymmenessä vuodessa ja loppupeleissä voi vain ihmetellä, miten nopeasti aika onkaan mennyt :)  Toivottavasti minulla on vielä paljon aikaa yhdessä Caron kanssa, vain yksi voi olla ensimmäinen ja en uskalla edes ajatella elämää ilman kettua. Alla kuva synttärisankarista tänään aamulenkillä, harmaata on naamassa, mutta erittäin virkeä mummeli Caro on.  Hassu rakas!

Viime viikon torstaina, 26.6., osallistuin Caron ja Sintin kanssa Laukaan iltatokokokeeseen. Sinttihän kävi liki vuoden tauon jälkeen AVO-luokan kokeessa su 15.6. ja sai tuolloin toisen AVO1-tuloksen. Alunperin meidän piti kisata Sintin kanssa seuraavaksi VOI-luokassa, mutta tuon jalan takia en ole uskaltanut ottaa kovin paljoa vauhtiliikkeitä tai treenata voi-kaukokäskyjä niin päätin sitten toukokuun loppupuolella että käymme hakemassa TK2-koularin avoimesta. Mutta palaanpa ensin tähän tuoreimpaan tokokokeeseen :D

Tuomarina Laukaassa toimi Mauri Pehkonen. En muista, olenko ikinä käynyt hänen kokeessaaan mutta oikein miellyttävä tuttavuus oli ja hän tykkäsi kovin sekä Carosta että Sintistä. Caro aloitti urakan ja oli VOI-luokan 1. koira. Paikkamakuussa malttoi istua hyvin "valmis"-käskyn jälkeen ja teki tuomarin mukaan oikein hienon paikkamakuun, eli siitä 10. Paikkamakuun jälkeen juoksin nopeasti autolle ja palkkasin Caron, sitten kehään juoksujalkaa ja tämä taisi toimia, koska minulla oli kehässä mukana oikea liekkikettu :D VOI-liikkeiden järjestys oli sekoitettu, heti paikkamakuun jälkeen vuorossa oli luoksetulo, joka oli kyllä tosi hyvä! Pikkaisen käskytin ehkä turhan aikaisin stopit, mutta Caro teki hienosti töitä :) Kaukokäskyt luoksetulon jälkeen, siinä eteni n. 10 cm, mutta reagoi nopeasti jokaiseen käskyyn - jei! Tämän jälkeen tuli muistaakseni seuraaminen, jossa ensimmäisessä liikkeellelähdössä meni maahan :D Ja sen jälkeen sekoili ohjaaja käännöksessä (olisikohan aika jo osata oikean ja vasemman ero). Mutta tämän alun sekoilun jälkeen Caro seurasi nätisti, hiukan väljästi sivusuunnassa, mutta tuomari tykkäsi tästä ja saatiin 9. Seuraamisen jälkeen tulivat muistaakseni molemmat noudot, metallisessa nousi luovutuksessa seisomaan, hyppynoudon teki täyden 10 arvoisesti. Liikkeestä istuminen perinteiseen tapaan 10. Tämän jälkeen vuorossa olivat sitten kaksi viimeistä liikettä, ensin tunnari ja sitten ruutu. Tunnarissa oli virettä liikaa, meni suu auki kapuloille ja toi ihan oikeanpuoleisimman, en tajunnut kysyä, mikä oli oikea kapula. Pisteet olisivat riittäneet tämän yhden nollan, mutta ruudustakin sitten 0. Bongasi erinomaisen hienosti ruudun, täysillä sinne, muttei reagoinut stoppiin vaan meni innoissaan ruudun taakse, maassa olleen kehänauhan viereen seisomaan. Yritin korjata, mutten saanut enää ruutuun ja Caro juoksi luokse. Siitä uusi lähetys ja täydellinen suoritus :D Voi että! 

Kyllä meinasi harmittaa, sillä tämä oli ehdottomasti Caron paras koe voittajassa. Vire oli alusta loppuun äärettömän hyvä, kettu teki töitä hienolla asenteella. Tunnari ja ruutu ovat olleet epävarmimmat liikkeet, eli tunnarissa tarkkuus kärsi korkeasta vireestä ja ruutua ei ole harjoiteltu noin että kehänauha on maassa ruudun merkkinauhojen takana. Nämä treenin alle! Pisteitä kertyi yhteensä siis 221, VOI3-tulos ja sij. 3./3. Tässä vielä pisterivi osa-alueittain ja oikeassa järjestyksessä: 10/9/10/9/0/10/8/0/8,5/9. Paljon oli tässä kokeessa onnistumisia, esimerkiksi metallinen kapula palautui todella hyvin takaisin, luoksetulossa reagoi hienosti käskyihin, luoksetulossa teki kaikki vaihdot suoraan ilman jumittamisia, ruudun bongasi, seurasi korkeammassa vireessä jne. On se aikamoinen kettu!

Caron jälkeen aloitti AVO-luokka ja Sintti oli kehässä myös luokan ensimmäisenä. Paikkamakuussa oli ollut tarkkaavaisena, hiukan vino asento, mutta silti 10. Yksi koira lähti rivistä hiukan ennen paikkamakuun loppua, muttei näemmä haitannut Sinttiä :) Paikkamakuun jälkeen kävin palkkaamassa Sintin nopeasti repulla, kehään mennessä tajusin että unohdin noutokapulan ja se käytiin vielä nopeasti hakemassa. Myös Sintillä oli vire korkealla ja se näkyi koko kokeen läpi. Seuraamisessa sähläsin itse ensimmäisen täyskäännöksen, en tehnyt sitä kääntymällä vasempaan ja Sintin takapuoli kävikin maassa. Muuten hyvää menoa, tuomari rokotti painamisesta ja Sintti oli kyllä "vähän" tiiviisti kiinni jalassa :D Liikkeestä maahanmeno 10 arvoinen, meni kyllä lonkalleen vähän pöljästi. Luoksetulossa tekee koikkaloikan ennen kuin jarruttaa kunnolla, tämän vuoksi tulee etenemistä. Tuomari antoi seiskan, koska suhteutti pysähtymistä myös vauhtiin (joka oli kova). Liikkeestä seisominen meni sitten nollille, Sintti tipahti maahan ja veikkaan, että oli sen verran korkeassa vireessä ettei kuunnellut kunnolla ja oma käskykin ol vähän turhan painokas. Tässä vaiheessa päätin, että loput tehdään kunnolla. Noudossa aikamoinen saalistus ja kapulan pyöräytys suussa ennen luovutusta. Kaukot ja estehyppy ansaitusti 10, nyt teki nätisti! Video Sintin suorituksesta löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=v0s08AqecRs

Yhdestä nollasta huolimatta Sintille siis AVO1-tulos 163 pisteellä ja se kolmas ykkönen avoimesta, eli TK2. Sijoitus oli 2./4. Pisterivi oli tällainen: 10/8,5/10/7/0/8/10/10/9.  Mulla oli kyllä kehässä niin innokkaat koirat, ettei mitään järkeä :D Tällaisten kanssa on ihana kisata :) Ja nyt mulla on kolme koiraa, joilla on kaikilla TK2-koulari ja oikeus kisata voittajassa, pitänee ehkä joku saada sinne eeveeälläänkin :D Olen viime aikoina ottanut itseäni niskasta kiinni tokon suhteen ja voin kiittää siitä suuresti Tiinaa, joka on potkinut minua persuuksille ja auttanut meitä paljon treeneissä!;D

15.6. käytiin siis Sintin kanssa Jyväskylän tokokokeessa ja sieltäkin tuli hieno AVO1-tulos 177,5 pisteellä ja sij. 1./6. Tiina oli mukana kannustamassa ja kuvaamassa koetta, kiitos! :) Tuomarina toimi Tommi Varis. Paikkamakuussa Sintti ennakoi lopun perusasennon ja sen vuoksi saimme siitä pisteitä 8. Seuraamisessa oli jotain pientä hiottavaa (en enää muista, mitä) :) Luoksetulossa tuomari rokotti ohjaajaa, joka sihisi sssssstop-käskyssä, eli kuulemma napakammin saisi käsky tulla, koirakin reagoisi siihen paremmin :) Liikkeestä seisomisessa Sintti kääntyi minun suuntaan, kun menin sen ohi. Muutoin pieniä vähennyksiä tuli vinoista perusasennoista, eli sellaista epätarkkuutta liikkeiden lopussa. Hienosti kaiken kaikkiaan koe meni, vaikka jännitti aika paljon kun edellisen kerran olimme käyneet tokokokeessa 25.6.2013, eli melkein vuosi takaperin. Pisterivi kaikkineen oli: 8/9,5/10/8/8,5/9,5/8,5/9,5/10. Hienoa työtä Sintti teki tänään ja oli tosi hyvin mukana, vire oli juuri kohdillaan :) Video löytyypi täältä http://youtu.be/YeCO1cDRQ-w ja tässä on myös Tiinan ottama ihana kuva:

Me käytiin myös möllitokossa Sintin ja Caron kanssa 17.5. Tässä ovat videot:
Sintti https://www.youtube.com/watch?v=EJQZjC1T_Og
Caro https://www.youtube.com/watch?v=JvYdKCKMELk 

Yksi merkittävä asia, joka on varmistui tässä alkukesästä on mun työsopimuksen jatko, eli minulle tehtiin toistaiseksi voimassa oleva työsuhde :D Näin ollen pysymme Jyväskylässä ainakin hiukan pidempään ja muuttoakaan en ole nyt suunnitellut ;) Ihan mahtavaa, kun normaali arki pyörii eikä tarvitse miettiä uutta työpaikkaa, muuttoa tai mitään muutakaan sellaista. I'm so happy! :)

Mitähän muuta? Jonkin verran ollaan oltu reissun päällä. Helatorstai ja sen jälkeinen pitkä viikonloppu meni porukoilla sekä Kuopiossa ja viikko siitä olin to-pe työreissulla Joensuussa, koirat jäivät keskiviikkoiltana porukoille hoitoon ja itse jatkoin Varkaudesta matkaa Joensuuhun junalla. Tuolloin sattui tosi hyvät kelitkin ja sain aikaiseksi pienet rusketusrajat, kun pesin mattoja laiturilla ja autoja auringonpaahteessa :)

Caro ja Vani kävivät rabies-rokotuksilla 24.5., kun Haukkuvaarassa järjestettiin joukkorokotus.

Vani täytti 8 vuotta 20.5. Kynnet ovat pysyneet suhteellisen hyvänä, ja olen tehnyt vähän rallytokoa ja myös tokoakin Vanin kanssa. Vanin asenne on muuttunut tokossa tosi paljon, ja nykyisin vire pysyy hyvänä. Ei se kovin tarkasti tee asioita, mutta paljon olemme menneet eteenpäin. Rallytokossa tuo tuntuisi olevan kovinkin hyvä, kunhan ohjaaja vain saisi opeteltua kaikki kyltit niin voisi harkita kokeeseen osallistumista. Se olisi hyvä paikka katsoa, miten Vani reagoi monen vuoden tauon jälkeen kisakehässä olemiseen :) Tässä kuva Vanin synttäripäivältä:

Agilityä ollaan treenattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä viime viikkoina on tullut enemmänkin taukoa kaikennäköisten päällekkäisten menojen vuoksi. Caro on tehnyt silloin tällöin treeneissä rataa ja olen enemmän keskittynyt Ipiin. Minulla on ollut lainaohjauksessa koko kevätkauden Ipi, malinoisnarttu, jonka kanssa ollaan ehditty käydä parit viralliset kisat ja parit epäviralliset. Ipin kanssa on haettu yhteistä rytmiä ja pikkuhiljaa se alkaa löytyä. Treeneissä Ipi kulkee tosi kivasti, mutta kisoissa meinaavat radan ympärillä olevat häiriöt viedä voiton. Tähän on pureuduttu virettä nostamalla, uskon, että saamme vielä tämän asian kuntoon. Paljon ollaan opittu Ainon ryhmässä treenatessa :) Tässä meidän ratoja:

Jatpailut 14.4.2014 https://www.youtube.com/watch?v=3HFL8VTLXT0
JATin kisat 11.5.2014 https://www.youtube.com/watch?v=xz9_lnCzUEQ
JATin kisat 2.6.2014 https://www.youtube.com/watch?v=TePmeU14e4o
Laukaan möllit 14.6.2014 https://www.youtube.com/watch?v=biO0I0OhyFA

Caron kanssa on kisattu säästeliäästi, mutta 1.3. se nappasi Jyväskylän kisoissa 0-voiton hyppäriltä, 11.5. kisoista tuli 0-tulos ja 6. sija sekä 2.6. iltakisojen hyppäriltä 0-tulos ja 3. sija. Yhteensä olemme osallistuneet tänä vuonna Caron kanssa seitsemään starttiin, joista on tullut neljä 0-tulosta. Tässä Caron kanssa tehtyjä ratoja:

Jatpailut 14.4.2014 https://www.youtube.com/watch?v=ECT6DWAuqLs
JATin kisat 11.5.2014 https://www.youtube.com/watch?v=bE7KhxGTmKQ
JATin kisat 2.6.2014 https://www.youtube.com/watch?v=kNxXR3A3mAg

Kukkaa, eli Sintin äitiä ohjasin 23.3. Jyväskylän kisoissa ja sieltä tulikin Kukalle myös viimeinen SERT-H ja sen myötä FIN-AVA-H -titteli. Kukan kanssa ei jatkettu treenaamista/kisaamista, kun Teijan asettamat tavoitteet täyttyivät.

Tässä varmaan ovat ainakin joltain osin tärkeimmät asiat esillä :) Tulevana viikonloppuna kisaan Ipin kanssa Varkaudessa kolme rataa ja Caro pääsee kiihdyttelemään hyppärin. Sitä odotellessa :)

Kettu the AVA-H (varjoinen hyppyvalio) :) + Kukka FIN AVA :)

Eilen toteutui pitkäaikainen tavoite ja haave, eli Carosta tuli epävirallinen FIN AVA-H :) Caro teki täsmäiskun JATin kisoihin, eli ilmoitin sen hyppärille ja kettu teki ihan älyttömän hienon radan, tuloksena 0 (-7,56), 1. sija ja se kolmas SERT-H. Täytyy myöntää, että ilon kyyneleet tulivat väkisinkin silmäkulmaan ja hypin riemusta :) Sanattomaksi vetää nytkin, ei olla treenattu pitkään aikaan enkä oikein uskaltanut toivoa tällaista "paluuta" kisakentille. Mutta Caro ohjautui tosi hyvin, ja kaiken kaikkiaan rata oli tasapainoinen veto :) Tuomarina toimi Allan Mattsson. Kaikki nämä Caron hyppysertit (kuten myös agisertit olivat) tulivat voitoilla, ja kyllä olen erittäinen onnellinen, että Caro pystyy tekemään noinkin vauhdikkaita ratoja tuon ikäisenä :) Ja muutenkin tämä onnistuminen tuli nyt aivan oikeaan paikkaan, tarvitsin itse tätä :) Tässä vielä todistusaineistoa kuvin:

Caron radan ja palkintojen jaon jälkeen kävin jäähdyttelylenkillä, ja vein tytöt kotiin. Palasin takaisin hallille, kun olin luvannut Teijalle ohjata Sintin Kukka-äitiä ja Likka-siskoa. Lopulta päädyin ohjaamaan kaikki radat, eli ratoja kertyi yhteensä 7. Kukka teki hienon hyppärin, kolmosrima tuli alas, kun jäin liiaksi koiran eteen. Ensimmäinen agirata sujui todella hyvin, ainoastaan A:n päällä Kukka muisti "vilkaista", että missä Teija on :D Tästä huolimatta Kukalle 0-tulos, 3. sija ja sillä irtosi myös SERT-H, tuo oli Kukan kolmas serti, joten samalla Kukasta tuli FIN AVA. 

Voin sanoa, että olimme Teijan kanssa ihan pyörryksissä ja olen niin onnellinen Kukan valioitumisesta. Teija on tehnyt paljon töitä Kukan kanssa, joka ohjautuu todella hyvin ja on todella taitava koira. Kiitos Teija, että sain Kukan ohjattavaksi! :) Toisella agiradalla Kukka teki radan loppumetreille tosi hienoa rataa, mutta tuli toiseksi viimeisestä putkesta jotenkin hölmistyneenä ulos ja sitten tulikin hyppyjen kanssa vaikeuksia. En tiedä, kaatuiko Kukka putkessa ja sen takia oli vähän "outo", ei kuitenkaan tuntunut satuttaneen itseään. Meidän yhteistyö jatkuu tästä, ja seuraava tavoitekin on jo asetettu ;) Likan kanssa teimme todella hienoja pätkiä, se on niiiiiin nopea koira, että oksat pois. Likka vain tuntuu katsovan minua nyt todella tarkkaan, ja se on ihan ymmärrettävää, koska emme ole treenanneet kuin pari kertaa yhdessä . Tästä johtuen tuli jonkin verran kieltoja radalta, mutta oli kyllä ihan mahtava kisata Likan kanssa. Saan Likan jatkossa "laina"ohjattavaksi treeneihin, joten luvassa on yhteistyön hienosäätöä :)

Illalla oli kuin jyrän alle jäänyt, 9 tunnin kisapäivä ja 7 starttia vain 4 tunnin yöunilla oli aikamoinen saavutus :D En tiedä, pitäisikö jatkossakin käydä humppaamassa edellisenä yönä kun näin hienosti menee :D Tosin, väsymys oli kyllä niin kauhea että sen puolesta kaipaan vähän erilaista valmistautumista...

Tänään aamulla saimme lenkkikavereiksi Jaanan ja Neon - oli kiva nähdä teitä pitkästä aikaa! Ja suuri kiitos lahjuksista, ihana bordercollie-kuvainen koristetyynyliina löysi jo paikkansa :) Caro innostui Neosta todella paljon ja sai aikamoisen hepulinkin :D Lenkin jälkeen kiiruhdin Sintin kanssa Saviolle eläinfysioterapeutti Maarit Hankaniemen luokse. Maarit näytti minulle erilaisia venytyksiä ja sain kokeilla tehdä niitä itsekin, nyt jatkamme säännöllisten ja päivittäisten venytysten kanssa. Sintin oikean puolen hauislihas oli jo paljon parempi kuin kolmisen viikkoa sitten ortopedin luona, eli lepo ja lääkkeet ovat auttaneet selvästi. Vasemman puoleinen hauislihas oli vähän tiukempi. Lannerangassa oli kireyttä, mutta Sintti antoi todella hyvin käsitellä itseään ja tuntui rennolta Maaritin käsittelyssä. Kipeän takajalan jätimme ns. rauhaan, sillä nuljuluun on annettava luutua rauhassa. Juttelen viikon päästä ortopedin kanssa, ja sen jälkeen tiedän enemmän jatkosta. Hauislihasten puolesta voisimme jo kasvattaa hieman (ja maltillisesti) lenkkien pituutta. Ihan mahtavaa, kun lepojaksosta tuntuu olevan oikeasti apua ja Sintin kropan liikkuvuus paranee :)

"Never be afraid to start over, it's a new chance to rebuild what you want."

Tällaiseen ajatukseen törmäsin pari päivää Sintin diagnoosin jälkeen, ja se vei omat ajatukset oikeaan suuntaan. Olen edelleen todella pahoillani siitä, ettei murtumaa löydetty aiemmin mutta murehtimallahan se ei parane. Tämä on nyt meille uusi alku, ja teen kaikkeni Sintin kuntoutumiseen eteen. Pääasia, että saamme jalan sellaiseksi joka kestää arkielämää. Ja sehän tarkoittaa Sintille pitkiä metsälenkkejä vapaana juosten, Caron kanssa riekkumista jne. :)  Tämä kirjoitus herätti myös paljon ajatuksia, kannattaa käydä lukemassa: Tämän tarinan päätös.

Tässä on kuvia Sintin polvesta ja murtuman "kehittymisestä".

Tässä tilanne 21.10.2011, eli virallisissa lonkkakuvissa "sattumalta" näkyvä vamma. Oikean puoleisessa ympyrässä on murtunut nuljuluu, vasemmassa terve. Todella selvästi siis murtuma erottuu jo tässä. 

Ja tässä tilanne 28.1.2014, nuljuluu on selvästi murtunut matkan varrella uudelleen, ehkä useammankin kerran. Karua tosiaan... 

Nuljuluu sivuttain kuvattuna, nuo palaset ovat murtunutta nuljuluuta.

Minulla ensimmäinen viikko Sintin diagnoosin jälkeen meni aikamoisessa sumussa. Iltaisin itketti, tuntui todella pahalta enkä meinannut päästä sohvalta ylös, pikkuhiljaa olo on kuitenkin helpottanut. Olen käynyt uudelleen läpi myös Vanin agilityuran loppumiseen liittyviä tunteita, ne tulvahtivat uudelleen mieleen. Lenkit ovat pysyneet maksimissaan 15 minuutissa, joinain iltoina Caro ja Vani ovat päässeet minun kahdestaan lenkille - jompi kumpi on aina Sintin seurana. En halua Sintille enää työpäivän jälkeen yksinoloja, eli erityisjärjestelyillä mennään. Tällä viikolla olen tehnyt hiukan tokojuttuja kaikkien kanssa, Sintille metallikapulan pitoja, ohjatun suuntia namikipoilla (pelkästään katseen suuntaa, ei todellakaan mitään vauhtijuttuja) yms. aivojumppaa. 

Sunnuntaina 2.2. kävin Jattilassa katsomassa epiksiä ja sen jälkeen Tiina tuli kuvailemaan tyttöjä. Epiksiä katsellessa silmiä kirveli, mutta pystyin katsomaan kisoja ilman suurempia tunteenpurkauksia :) Tiina otti jälleen ihan mahtavia kuvia, ja sain paljon muuta ajateltavaa. Kiitos Tiina ihanista kuvista ja seurasta! Kaikki kuvat löytyvät täältä: http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia/Caro,+Vani,+Sintti/2014/2014-02-02/ Vani oli jotenkin hauska kuvauksissa, se ei ole koskaan aiemmin ollut noin innokas kuvissa, mutta nyt ihan poseerasi ja piti hauskaa :D Sintti puolestaan karkasi muutamaksi sekunniksi ja kävi tekemässä hirveän koikkaloikan ja tallentuihan sekin sitten kameralle, olemme olleet muuten tosi varovaisia eikä Sintti ole saanut hyppiä tai riehua. Mutta tuona hetkenä Sintti otti kaiken ilon irti :)