8.5.2012

Vani 3-luokkaan Mikkelissä ja eka nolla kolmosista Kotkassa

Paljon on taas ehtinyt tapahtua :) Reilu viikko sitten, eli lauantaina 28.4. osallistuin Vanin kanssa Mikkelin agikisoihin. Pientä harmia aiheutti - jälleen - Passat, jonka vein torstaina (26.4.) korjaamolle tsekkaukseen kun ykkönen ja pakki menivät tosi huonosti päälle. Nooh, diagnoosina oli lopuillaan oleva kytkin ja korjausajan sain vasta torstaille 3.5. Meinasi jo pikkainen hätä tulla, kun kisat olivat tiedossa Mikkelissä enkä halunnut lähteä kokeilemaan pelittääkö kytkin sinne saakka. Onni kuitenkin kääntyi, kun sain kyydin Ritvalta (omistaa auskel Pimun). Jätin siis kisa-aamuna Caron ja Sintin kotiin, ja hyppäsin Vanin kanssa Ritvan & Pimun kyytiin.

Olin ilmoittanut Vanin vain kahdelle agiradalle, joten hyppiksen aikana saatiin katsella muiden suorituksia. Marja Lahikainen oli suunnitellut oikein kivat radat, niissä oli sopivasti yhdistettynä vauhtia ja kiemuraa. Ensimmäinen agirata tuntui oikein mukavalta tutustumisen aikana, ei mitään ihmeellistä. Vani jäi hienosti lähtöön, nousi seisomaan, mutta käskin uudelleen maahan. Kakkoshypyn ennakoivan valssin Vani hyppäsi pitkäksi sitten ohjasin sen putkeen, ajauduin vähän turhan pitkälle, lähdin korjaamaan sitä ja meinasin törmätä hypyn siivekkeen, kroppa osoitti suoraan eteen ja Vani sujahti putkesta suoraan puomille, siitä HYL. Plääh, täysin ohjaajan virhe, harmitti ihan sikana!!! Vani luki minua ihan oikein, jos kroppa näyttää suoraan eteen niin silloin on lupa mennä eteenpäin. Otin uudelleen putkesta vauhtia ja loppurata menikin sitten ilman virheitä, kaarrokset meinasivat olla vähän pitkiä. Ritva ja Pimu nousivat tällä radalla kolmosluokkaan, suuresti onnea heille vielä tätäkin kautta! :) LAU:lle tuli muutenkin paljon nollia ja luokanvaihtoja Mikkelissä, meidän seura rokkasi ihan kympillä :D

Myös toisella agiradalla Vani pysyi hienosti lähdössä, makasi rauhallisesti. Huomasin, kuinka helppoa on lähteä radalle kun ei tarvitse tapella koiran kanssa tai yrittää ottaa karkulaista kiinni. Keppien jälkeen vaihdoin lennosta ohjausta, olin ajatellut persjättöä, mutta vaihdoin sen valssiksi, se tuntui jotenkin paremmalta. Muurin jälkeen Vani sinkosi kehänauhan ulkopuolelle, hyppäsi siis tosi pitkälle ja mie ajattelin, että nyt tuli hylky. Hetkeksi pysähdyin, mutta päätin mennä sitten loppuradan kisanomaisesti loppuun. Puomin alasmeno meni hiipimiseksi, kun käytin odota-käskyä (kyseessä hätävarjelunliioittelu-käsky :D ). Maalissa tuuletin, kun oltiin tehty puhdas rata. Minun piti käydä vielä kysymässä kavereilta, että tuliko HYL tuosta ku Vani ylitti kehänauhan. Tuomari oli kuulemma hyppiksen alussa sanonut, että kehänauhat ovat aika lähellä esteitä eikä kannata välittää jos koira hyppää niiden yli. Olisihan tuon voinut mainita myös meille, jotka ei oltu tuolla ekalla radalla. Mutta väliäkös tuolla, se oli nolla! Ajattelin, ettei vauhti riittänyt sijoituksille kun meni tuohon muurin jälkeiseen seisoskeluun + puomin alasmenoon aikaa. Lopputuloksissa meille kuitenkin 0, 1. sija (-9,84), LUVA ja SERT > siirto 3-luokkaan!!! Tässä rata: http://www.youtube.com/watch?v=9Pa7P2zNqkg&list=UUPir-IixfvKmqoEtbJrNQUw&index=3&feature=plcp Aivan käsittämättömän hieno fiilis tuli, tämän eteen on tehty todellakin töitä ja oli hienoa, kun Vani vihdoin ja viimein pysyi lähdössä RAUHALLISESTI :) JEEE!!! Kotimatkalla todettiin Ritvan kanssa, että meidän pitää näemmä useamminkin lähteä samalla kyydillä kisareissulla kun nyt tultiin kotiin uusien 3-luokkalaisten kanssa. Kiitos Ritva kyydistä ja hyvästä seurasta! Kotona minua odottikin kaksi virtaisaa olentoa, en oikein tiedä mitä kotona oli tapahtunut (enkä oikeastaan haluakaan tietää), mutta minun sukat löytyivät eteisestä, makkarin ovi oli avattu ja sängyllä hypitty (tassujen painautumista päätellen) yms. Onneksi mitään tuhoa ei ollut tapahtunut! Käytiin vielä pitempi lenkki ja vietettiin ilta rauhakseltaan :)

Vaikka minulla oli vakaa aikomus säästellä rahoja kisailmoittautumisten suhteen, päätin samantien pistää ilmoittautumiset Kotkaan. Caro kahdelle radalle ja Vani kaikille kolmelle - onnistuin säästämisessä tosi hyvin :D Sunnuntaina 6.5. ajeltiinkin sitten omalla porukalla Kotkaan, Sintti lähti mukaan turistiksi. Paikalla olimme jo heti ekan radan alussa, mutta Caro oli ilmoitettu vasta toisella agiradalle ja hyppärille. Martti Salosen radat olivat jokseenkin kinkkisiä, ansaesteitä ja joitain vaikeita kulmia hypyissä. Caron ensimmäinen rata alkoi hyvin, tosi mahtava vauhti, mutta sitten Caro tuli A:n alasmenosta läpi, samalla myöhästyin persjätöstä ja Caro luikahti seuraavan hypyn väärään suuntaan. Jatkoin rataa takaisin A:lle (niin kuin rata olisi mennyt) ja taas Caro tuli alasmenon läpi, pysäytin etenemisen ja käskin tekemään alasmenon uudestaan. Tuomari oli tiukka näissä korjaamisissa, joten juostiin loppusuoran kautta maaliin. Caro on ollut viime aikoina tuhmana kisakontaktien kanssa, joten hyvä vain kun itsellä oli malttia puuttua tuohon touhuun. Hyppärillä oli niin mahtava veto, ettei mitään järkeä. Caro eteni ihan sairaan nopeasti, harmi vain kun oman ohjauksen takia tippui yksi rima alas - miun valssi keppien jälkeen valui, jouduin korjaamaan sen takia linjaa renkaalle ja sen takia renkaan jälkeisen hypyn ohjaus oli ihan surkea. Voitettiin kuitenkin hyppäri tuloksella 5 (-6,89) :D Täältä löytyvät Caron radat: http://youtu.be/azCBxQeeJPw

Vanin kanssa urakka alkoi samalla hyppärillä kuin missä tehtiin Caron kanssa tuo mahtava veto. Profiililtaan tuo rata ei käynyt meille yhtään, olin koko ajan jäljessä, koira joutui kyselemään, tiputteli rimoja jne. Ja heti alussa Vani ei milläään meinannut löytää keppejä, ihan ihme pöllöily heti alkuun :D Taisteltiin rata kuitenkin loppuun tuloksella 16,45. Ensimmäinen agirata oli tosi hyvä veto, sain tehtyä sen juuri niin kuin olin rataantutustumisessa opetellut, ohjaus pysyi kasassa ja koira eteni. Pari kaarrosta venyi, puomin alasmeno oli huono ja A:n alasmenojen kanssa saadaan tehdä edelleen töitä. Treenattavaa riittää, mutta oli kyllä yksi meidän parhaimmista radoista ikinä ja siitä tuloksena 0 (-12,16) ja 3. sija!!! Eka nolla kolmosista ja aivan huikea fiilis! Kahdella ensimmäisellä koirakolla oli jo SERTit täynnä, mutta osallistujamäärä oli sen verran vähäinen ettei SERT siirtynyt enää meille. Viimeisellä radalla Vani päättikin sitten ottaa ritolat lähdössä, eli hyppäsi ensimmmäisen hypyn ilman lupaa. Palautin sen kylmänviileästi lähtöön, koska nyt en aio antaa tuossa asiassa periksi. Lähdössä on pysyttävä ja jos ei pysytä niin sitten sinne joudutaan takaisin :D Maaliin tultiin sitten pikavauhtia. Tässä videot radoista, kiitokset Stiinalle, Tiinalle ja Hannelelle näistä: http://www.youtube.com/watch?v=EwgP6q5w3eQ. Ratojen jälkeen käytiin lenkki Marikan, Nemon & Waaran sekä Lauran & Saimin kanssa, lisäksi pysähdyttiin Kotkan ABC:lle syömään. Kotiin päästyäni nukahdin pariksi tunniksi sohvalle, "vähän" väsytti! :D



Tämä on aivan mahtava kuva Vanista, kiitos Meiju!!!

© Meiju Vellinki

Caroa hymyilyttää ennen rataa :D
 © Meiju Vellinki

Caro venyy...

© Matti Suhonen
© Matti Suhonen


Anne Lindin ottamia kuvia Vanista ja minusta Mikkelissä. Kiitokset Anne!